Kokeita ja koettelemuksia: emolehmätuotanto ja sen tutkimus Suomessa

Abstract

Vuonna 2001 kotimaisen naudanlihan tuotanto oli 89 milj. kg. Määrä oli noin 3 milj. kg kulutusta pienempi. Tuotanto perustuu pääosin lypsykarjatiloilta saatavaan eläinainekseen, sillä vain noin 10 % kotimaassa tuotetusta naudanlihasta on peräisin liharotuisista eläimistä. Luonnonmukaisesti naudanlihaa tuotetaan noin 2 milj. kg vuodessa. Kotimaisen naudanlihantuotannon elvyttämistä selvittänyt työryhmä ehdotti naudanlihantuotannon lisäämiseksi ensisijaisesti kahta toimenpidettä: nautojen teuraspainojen nostamista ja emolehmien määrän lisäämistä. Emolehmätiloja oli vuonna 2001 noin 2 500 ja emolehmiä runsaat 27 000. Luomutuotannossa tiloista oli vain 3,4 %. Emolehmäpalkkiota haettiin vuonna 2002 noin 34 000 emolehmästä tai hiehosta. Määrä oli yli 20 % suurempi kuin edellisvuonna. EU:n Suomelle myöntämä palkkiokiintiö sallii tuen maksamisen 55 000 eläimelle, joten emolehmätuotantoa on vielä varaa lisätä. Vähäinen kiinnostus emolehmätuotantoon johtuu pääasiassa tuotantomuodon heikosta kannattavuudesta. Hintasuhteiden ja maatalouspolitiikan ohella kannattavuutta heikentävät epäedulliset luonnonolosuhteet ja tuotantorakenne sekä heikko eläinaines. Suomessa kasvatetaan tällä hetkellä kahdeksaa eri lihakarjarotua, joista yleisin on hereford. Rotujen määrä on suuri koko populaation kokoon nähden, mikä aiheuttaa ongelmia lihakarjan jalostustyöhön. MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) emolehmiä on tutkittu säännöllisesti vuodesta 1988 alkaen. Tutkimukset ovat olleet pääasiassa tuotantokokeita emolehmillä ja niiden jälkeläisillä. Kokeet osoittavat, että hyvällä eläinaineksella, kuntoluokan tai kasvutavoitteen mukaisella ruokinnalla sekä huolellisella hoidolla voidaan päästä hyviin tuotantotuloksiin monenlaisissa tuotanto-olosuhteissa. Ulkokasvatuksessa hoitajan ammattitaito ja emon kyky huolehtia vasikoistaan korostuvat. Emolehmätuotannon taloustutkimus on vähäistä, eikä erilaisissa tarkkailuaineistoissa ole riittävästi erikoistuneita tiloja emolehmätuotannon taloudellisten tunnuslukujen selvittämiseksi. Tässä tutkimuksessa laaditut katetuottolaskelmat osoittavat tuotannon kiinteille kustannuksille jäävää katetta, kun kokonaistuotot ja muuttuvat kustannukset on määritetty tuotantokokeiden panos-tuotos -suhteiden mukaisiksi. Lisätutkimusta emolehmätuotannossa tarvitaan etenkin vaihtoehtoisista karkearehuista ja laidunseoksista, joilla myös luonnonmukaisen tuotantotavan vaatimukset olisivat toteutettavissa. Ruokintatutkimukseen tulee liittää erilaisten vaihtoehtojen taloudellinen tarkastelu. Erilaisten loppukasvatusrehujen ja eri liharotujen risteytyksen vaikutusta teuraseläinten kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun tulee edelleen tutkia, jotta tavoitteet teuraspainojen nostamisesta olisivat saavutettavissa taloudellisen tuloksen tai lihan syöntilaadun siitä kärsimättä. Ympäristönhoidon edellyttämien rakenteiden kehittämistä on jatkettava, jotta vaihtoehtoisia ratkaisuja emolehmätuotannon järjestämiseksi olisi tarjottavissa erilaiset investointi- ja työnkäyttömahdollisuudet omaaville tuottajille. Taloustutkimusta tarvitaan nykyistä enemmän sekä yritystaloudellisten että markkina- ja tukipoliittisten kysymysten selvittämiseen.

In 2001, the production of Finnish beef was 89 million kilos. This amount was about 3 million kilos smaller than consumption. Production is predominantly based on animal material received from milk farms, because only around 10% of domestically produced beef comes from beef breeding animals. The production of organic beef is annually around the 2 million kilo mark. A work group looking into the revival of domestic beef production primarily suggested two measures for increasing beef production: to raise carcass weights and to increase the number of suckler cows. In 2001, there were around 2,500 suckler cow farms with some 27,000 animals. Only 3.4% of farms were in organic production. In 2002, suckler cow premiums were applied for around 34,000 suckler cows or heifers. This number was some 20% greater than the previous year. The Finnish premium quota conceded by European Union allows premiums for 55,000 animals, so suckler cow production may still be increased. The low interest in suckler cow production is mainly due to its low profitability. In addition to the input-output price ratio and agricultural policy, profitability is further reduced by unfavourable natural conditions, the production structure and weak animal material. Eight different cattle breeds are reared in Finland, the most common of which is the Hereford. The number of breeds is large in relation to the size of the whole population, which causes problems for beef cattle breeding. At MTT (Agrifood Research Finland), suckler cows have been studied regularly since 1988. The studies have primarily been production experiments with suckler cows and their offspring. These experiments have shown that, with good animal material, feeding based on condition scoring or growth target and thorough care, good production results may be achieved in a variety of production conditions. In outside rearing, cattle tender's professional skills and suckler cow's ability to take care of her calves are emphasised. The economic study on suckler cows is minor, and in different monitoring data there are not enough specialised farms for defining economic key figures of suckler cow production. The profit margin calculations drawn up in this study show the profit of fixed charges of production where the gross revenue and variable costs are defined according to the input-output relations of production experiments. Further studies on suckler cow production are especially needed on alternatives for mixtures in roughage production with which also the requirements of organic production could be fulfilled. To the feeding study, economic review of different alternatives must be attached. The effects of different carcass animal feeds and cross-breeding of different table breeds to the growth of carcass animals and to the quality of carcass and meat must be further studied in order to be able to achieve the targets of raising carcass weights without compromising profitability or meat quality. The development of structures required by environmental management must be continued so that alternative solutions for organising suckler cow production could be offered to producers with different investment and work contribution possibilities. Further economic study is needed for working out both business-economical and market and support policy related problems.