Luomutuotannon kehittämisvaihtoehdot - taustamuistio kansallisen luomustrategian suunnittelun pohjaksi

Abstract

Nykymääritelmän mukaisen luonnonmukaisen maataloustuotannon eli lyhyemmin luomutuotannon historia alkaa Suomessa 1970-luvun alusta. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1995 Suomen EU-jäsenyyden myötä. Maatalouden ympäristöohjelmaan sisältynyt luomutuki, luomuviljelyn säännösten standardointi ja kuluttajien yleisen ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä kasvanut luomutuotteiden kysyntä loivat edellytykset luomutuotannon nopealle laajenemiselle. Tänään luomutuotannolla on suomalaisessa maataloudessa selkeä sija. Siitä on osoituksena yli 120 000 hehtaariin kasvanut luomutuotantoala, josta kolmannes on tosin vielä siirtymävaiheessa. Näin ollen maatalouden nykyisessä ympäristöohjelmassa asetettu 120 000 hehtaarin luomualatavoite on jo saavutettu. Muun muassa tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö on katsonut tarpeelliseksi käynnistää valmistelutyön, joka palvelee suomalaisen luomutuotannon kehittämistä ja samalla tukee myös maatalouden uuden ympäristöohjelman suunnittelua. Tämä raportti on osa mainittua valmistelutyötä. Raportti käsittelee luomutuotannon nykytilannetta Suomessa, erittelee tuotantotavan vahvuudet ja heikkoudet, esittelee luomutuotantoon liittyviä uhkia, mahdollisuuksia ja haasteita sekä käy läpi luomutuotannon kehittämiseen liittyvät keskeisimmät institutionaaliset ja voimavararajoitteet. Näiden tarkastelujen pohjalta muodostetaan kolme mahdollista luomutuotannon kehittämisvaihtoehtoa, joiden talous- ja muita vaikutuksia jäsennetään suuntaa-antavien kokonaistason laskelmien avulla. Lisäksi analysoidaan lyhyesti erilaisia luomutuen toteuttamistapoja. Ensimmäinen kolmesta kehittämisvaihtoehdosta lähtee siitä, että luomutuotannon tukeminen ja muu edistäminen säilyy suunnilleen nykyisessä muodossaan ja tasossaan. Tällöin voidaan kuvitella, että seuraavan viisivuotisen maatalouden ympäristöohjelman aikana voitaisiin saavuttaa luomutuotantoala, joka olisi n. 10% kokonaisviljelyalasta. Tämä ei aiheuttaisi kovinkaan suuria muutoksia maataloustuotannon tuotantosuunnittaisessa tai alueellisessa rakenteessa. Maataloustuen tarve lisääntyisi vuositasolla n. 250 milj. markkaa. Toisessa kehittämisvaihtoehdossa luomutuotannon oletetaan saavuttavan 25% osuuden kokonaisviljelyalasta. Vaikka tässäkään vaihtoehdossa muutokset maatalouden tuotantorakenteessa eivät vielä olisi merkittäviä, voidaan olettaa positiivisten ympäristövaikutusten lisääntyvän havaittavasti. Maatalouden ravinnekuormitus vesistöihin vähenisi jonkin verran, luonnon biologinen monimuotoisuus lisääntyisi ja maatalouden käyttämän fossiilisen energian määrä alenisi. Kansantalouden tasolla muutokset jäisivät merkitykseltään varsin pieniksi, koska tarvittava kymmenen vuoden mittainen siirtymäkausi mahdollistaisi vähittäin tapahtuvan sopeutumisen. Kolmas kehittämisvaihtoehto eli koko maatalouden siirtyminen luomutuotantoon aiheuttaisi jo merkittäviä muutoksia sekä maatalouden tuotantorakenteessa että elintarvikkeiden kulutuksessa. Kasvintuotannossa suosittaisiin entistä enemmän nurmia viljelykiertojen toteuttamiseksi, jolloin myös kotieläintuotannossa etusija annettaisiin korsirehun käyttöön pystyville naudoille yksimahaisten sikojen asemesta. Tuotantorakenteen alueellisista muutoksista merkittävin olisi maidon- ja naudanlihantuotannon siirtyminen enenevässä määrin Etelä-Suomeen. Jos samalla oletetaan, että kotimainen tuotanto yhä vastaisi suunnilleen kotimaista kulutusta, tällöin kuluttajien olisi selvästi muutettava juuri lihankäyttötottumuksiaan. Tuotantorakenteen kehitys välttämättömine investointitarpeineen ja kulutustottumusten muokkautuminen merkitsisivät niin suuria muutoksia, että niiden toteutuminen ei onnistuisi 20 vuotta lyhyemmässä ajassa. Valtion- ja kansantaloudelliset vaikutukset jäisivät sen sijaan melko vähäisiksi: kokonaistukitarve kasvaisi vuositasolla noin 250 milj. markkaa ja vaikutus vaihtotaseeseen olisi käytännössä olematon. Raportissa esitetyt tulokset ovat ennen kaikkea asiantuntija-arvioita, jotka perustuvat eri tahoilta koottuun tutkimustietoon ja sen pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. Laaditut laskelmat ovat herkkiä taustaoletuksissa tapahtuville muutoksille. Oletus esimerkiksi yleisen rakennekehityksen nopeudesta vaikuttaa merkittävästi monien kokonaistaloudellisten suureiden arvoihin. Raportti on saavuttanut tavoitteensa, jos se voi tarjota poliittisille päätöksentekijöille, virkamiehille, asiantuntijoille ja muille sidosryhmille mahdollisuuden erilaisten luomutuotannon kehittämisvaihtoehtojen moniulotteiseen arviointiin.

The purpose of this report is to introduce alternative scenarios for the development of organic farming in Finland. Future prospects related to the change of the Common Agricultural Policy (CAP) due to the implementation of Agenda 2000 as well as other anticipated agricultural and environmental policy developments cause a need to consider thoroughly the role and meaning of organic farming in the context of domestic agricultural policy. The strenghts, weaknesses, opportunities, threats, and challenges facing organic farming in Finland are described. In addition, institutional, economic, and other restrictions related to the promotion of organic farming in Finland are briefly depicted and examined. Based on this analysis, three alternative scenarios of organic farming, differentiated in terms of the scope of organic production, are presented in more quantitative detail: one which aims to a ten-percent share of the total agricultural land, one which allocates twenty-five percent of total agricultural land to organic production, and one which is based on a complete conversion into organic farming. The main conclusion of the paper is that any introduced scenario can be chosen to be applied as a major guideline for agricultural policy-making. In the short run, the CAP stipulations somewhat restrict what can be done, but in the long run most policy constraints can be relaxed. Thus, the appropriate future scope and scale of organic farming in Finland primarily depends on the political feasibility and social applicability of the analysed scenarios.