Laidunnuksen vaikutus sonnien käyttäytymiseen

Suomessa sonnien laiduntaminen on harvinaista. Syynä ovat esimerkiksi sonnien aktiivinen ja aggressiivisuuteenkin taipuvainen luonne sekä käsitys sonneista rauhattomina ja heikkoina laiduntajina. Vertailimme sonnien käyttäytymistä laitumella ja eristämättömässä pihatossa. Kokeessa oli mukana 19 maitorotuista ja 29 hereford-rotuista sonnia kahtena kesänä. Laidunkauden alussa puolet sonneista siirrettiin 4 5 eläimen ryhminä laitumelle ja puolet samansuuruisina ryhminä eristämättömään osakuivikepohjaiseen pihattoon, jossa oli tilaa 6,4 m2 eläintä kohti. Kaikki laidunsonnit olivat olleet laitumella vasikkana. Sonnit saivat pihatossa vapaasti nurmisäilörehua ja sekä pihatossa että laitumella ohra- ja kivennäislisän. Laidunkauden aikana sonnien käyttäytymistä tarkkailtiin kesä- ja heinäkuussa hetkellisellä ja yksi-nolla-seurannalla yhden vuorokauden ajan. Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Suurimmat erot olivat syömiseen ja märehtimiseen käytetyssä ajassa. Sosiaalisessa käyttäytymisessä, turkin hoidossa, levossa ja joutilaana seisomisessa ei koeryhmien välillä ollut eroja tai erot olivat pieniä. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa. Kielenpyöritystä havaittiin harvoin, eikä koeryhmien välillä ollut eroa sen esiintymisessä. Sonnien syömis- ja makuukäyttäytyminen oli synkronisempaa laitumella kuin pihatossa. Laiduntaminen onnistui suhteellisen yksinkertaisin järjestelyin, eikä sonnien aktiivinen luonne vaikeuttanut sitä. Stereotyyppisen kielenpyörityksen vähäisyys voi merkitä, etteivät sonnit kummassakaan ympäristössä kokeneet voimakasta turhautumista. Ahtaampi elinympäristö ei pihattosonneilla johtanut aggressioiden lisääntymiseen laidunsonneihin verrattuna, mutta vähensi käyttäytymisen synkronisuutta. Tilavan laitumen tarjoama mahdollisuus lajityypilliseen laumakäyttäytymiseen saattoi siten parantaa laidunsonnien hyvinvointia.