Laajentaneiden maitotilojen talous 1996-1999

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka maitotilojen kannattavuus kehittyy nopean tilakoon kasvun seurauksena. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi selvitettiin vuosina 1996-1999 investointituen turvin laajentaneiden maitotilojen kannattavuutta ja sen kehitystä investointia seuranneina vuosina. Lisäksi selvitettiin tilojen maksuvalmiuden kehitystä sekä tutkittiin, mitkä tekijät selittävät tilakohtaista kannattavuuden muutosta. Tutkimusaineistona oli rahoitustukea navettainvestointiin saaneet C-tukialueen maitotilat, jotka lisäksi kuuluivat rahoitustuen seurannan piiriin. Yhteensä tutkimuksessa oli 53 maitotilaa. Tutkimusaineisto koostui keskimääräistä suuremmista tiloista. Tilat olivat tehneet keskimäärin 1,1 milj. mk:n navettainvestoinnin vuosien 1996-1999 aikana. Tilat jaettiin neljään ryhmään vuoden 1996 kannattavuuden perusteella ja ryhmien sekä fyysisiä että taloudellisia tekijöitä seurattiin tutkimuskauden ajan. Ryhmiä vertailtiin varianssianalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella alun perin heikoimmin kannattaneiden tilojen kannattavuus parani huomattavasti ja toisaalta alun perin parhaimman neljänneksen tilojen kannattavuus heikkeni neljän vuoden tutkimuskaudella eli ryhmien väliset erot pienenevät tutkimuskauden aikana huomattavasti. Tutkimustulos on osin ennakko-odotusten vastainen. Laajennusinvestointeja tehneiden tilojen kannatta-vuuskehitystä tulisikin selvittää pidemmällä ajanjaksolla. Tilaryhmien fyysiset tekijät (tilakoko, tuotannon intensiteetti) eivät poikenneet merkittävästi toisistaan. Tutkimuksessa selitettiin tilakohtaista kannattavuuden muutosta tilan lähtötilanteen tiedoilla regressio-analyysin avulla. Tuloksien mukaan kannattavuuden lähtötaso selitti suurimman osan tilojen kannatta-vuuden muutoksesta tutkimuskaudella. Suuremmalla tilakoolla (lehmämäärä) ennen investointia oli lievästi positiivinen vaikutus tilojen kannattavuuden kehitykseen. Mitä suurempi viljelyala tiloilla oli ennen laajennusta, sitä epäedullisempaan suuntaan kannattavuus muuttui maidontuotantoa laajennetta-essa. Tutkimuksessa olleiden laajentaneiden maitotilojen kannattavuus oli yleensäkin heikko vuosina 1996-1999. Tilojen kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,71 ja pääoman tuottoprosentti oli lähellä nollaa koko tutkimuskauden ajan. Tilojen kannattavuus kuitenkin parani tutkimuskaudella ja todennäköisesti paranee entisestään tulevina vuosina, kun tilojen tuotanto toimii täydessä laajuudessa. Tutkimustilojen suhteellinen maksuvalmius heikkeni hiukan, vaikka absoluuttinen maksuvalmius kohosi huomattavasti.

One means of improving the profitability of milk production is to increase the size of farm. Dairy farms had a low level of investments in the mid-1990s, but thanks to various investment schemes the situation improved by the end of the decade. The aims of this research were to determine the profitability of the enlarged dairy farms in the period 1996-1999, to monitor their financial liquidity and to examine the factors explaining changes in profitability in individual cases. The material, concerning a total of 53 farms in Support Area C that invested an average of FIM 1.1 mill. each in production facilities on the strength of investment support, is derived from data obtained through the monitoring of the use made of this financial assistance, filled out with data from the profitability and liquidity calculations made in connection with the applications. Use was also made of register data obtained from the Information Centre of the Ministry of Agriculture and Forestry. The farms included in the sample had grown in size rapidly and were considerably larger than average, possessing a mean herd of 30 dairy cows and a mean arable area of about 63 hectares during the period in question. By the year 2000 they had a mean herd size of over 40 dairy cows and over 70 hectares of arable land. Profitability calculations were made for each year separately, the material being grouped according to the profitability coefficients of the farms in 1996 and the differences between the groups evaluated with a one-way analysis of variance. Regression analysis was used to explain the changes in profitability of individual farms as their size increased. The profitability of the farms was poor and improved slowly following the investments, the mean coefficient being 0.67 initially and 0.78 by the end of the period examined. The percentage return on capital was negative at first and amounted to 2.4% by the end. The farms failed to achieve a net profit during the period in question, their losses amounting to at least FIM 50 000 in each year. Thus their liquidity obviously declined over the same period. The differences in profitability between farms that had started out on their course of enlargement from different points of departure diminished or even disappeared entirely, the best improvements being achieved by those that had poor profitability initially but possessed the largest dairy herds, whereas the greater the arable area of the farm was initially, the less favourable the trend in profitability was on the expansion of dairying. This may be xplained by the extent to which fields had to be turned over to grassland The period studied here covered the situation before the investment, implementation of the investment and enlargement of production and the subsequent 1-2 years. In some cases the investment still had not been implemented in its entirety by 1999, or production had not yet reached its full extent. The farms would probably have been in a better financial position if the research had extended for a longer period afterwards. It is obvious, however, that the profitability of the farms would have been poorer still without the investment support granted to them.