Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet : Viherrakentamisen kasvit

Abstract

Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vastaa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, niinpä myös kansalaiset ja yhdistykset ovat ohjelman toteuttamisessa tärkeitä. Puuvartisten koristekasvien pitkäaikaissäilytyksen ohjeet palvelevat geenivarojen säilytyksen käytännön toteutusta. Ne on laadittu Suomessa pitkään kasvatetuille ja Suomen ilmastoon sopeutuneille puuvartisille koristekasveille. Suurin osa lajeista on pensaita, mutta mukana on myös pienehköjä puita ja matalia, lähes varpumaisia maanpeittopensaita. Osa suvuista on perinteisesti ja yleisesti viljeltyjä, osa harvinaisia, ainutlaatuisia sukunsa tai lajinsa edustajia, jotka ovat menestyneet Suomessa pitkään. Suurin osa säilytettävistä lajeista tai kannoista on käynyt läpi monivuotiset kenttäkokeet eri ilmastoalueilla. Ohjeistuksessa on käytetty pääasiassa suvuittaista ryhmittelyä, mutta matalat peittopensaat ja harvinaiset erikoiskasvit on esitelty omina kokonaisuuksinaan. Koristepensassuvuista ohjeistus on laadittu kärhöille (Clematis), onnenpensaille (Forsythia), hortensioille (Hydrangea), kuusamille (Lonicera), jasmikkeille (Philadelphus), hanhikeille (Potentilla), tuomille (Prunus), alppiruusuille ja atsaleoille (Rhododendron), pihlajille (Sorbus), pensasangervoille (Spiraea), syreeneille (Syringa), kotakuusamille (Weigela) ja heisille (Viburnum). Pensasruusut on jaettu kahteen rynmään, tarhapimpinellaruusut (Rosa Pimpinellifolia-ryhmä) ja muut pensasruusut (Rosa). Maanpeittopensaista ohjeistus on laadittu tuhkapensaille (Cotoneaster), vuohenkuusamille (Diervilla), matalille kirsikoille (Prunus), matalille herukoille (Ribes), vatukoille (Rubus) ja matalille pajuille (Salix). Erikoiskasveina ohjeistuksessa ovat mukana laikkuköynnökset (Actinidia), tuomipihlajat (Amelanchier), hernepensaat (Caragana), ruusukvittenit (Chaenomeles), vihmat (Cytisus), höyhenpensaat (Fothergilla), kellokuusamat (Kolkwitzia), aitalikusterit (Ligustrum), magnoliat (Magnolia), kellovaiverot (Pieris), palsamiköynnökset (Schisandra), pihlaja-angervot (Sorbaria), pihlajat (Sorbus), lumimarjat (Symphoricarpos) ja marjakuuset (Taxus). Ohjeisiin on kartoitettu MTT:n puuvartisten koristekasvien kokoelmien nykyinen kattavuus, ja niissä on esitetty tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilyttämiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmukaiseksi rajaamiseksi. Ohjeistukset palvelevat myös käsikirjana muun muassa kenttäkokoelmia perustettaessa ja uudistettaessa sekä muita, vaihtoehtoisia säilytystapoja valittaessa. Nykyisellään puuvartisia koristekasveja säilytetään miltei yksinomaan kenttäkokoelmina, sillä eri lajeille soveltuvat kryosäilytysmenetelmät ovat pääosin vielä kehitteillä ja säilyttämiseen tarvittavat laitteistot on vasta hankittu. Tavoitteena on, että arvokkain materiaali säilytetään tulevaisuudessa myös kryosäilytyksessä, sillä kenttäkokoelmassa aineistot ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja vaihteleville sääolosuhteille. Joidenkin lajien kohdalla aineistojen pitäminen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro on tarkoituksenmukaista.

The Finnish National Programme for Plant Genetic Resources was established in 2003 to facilitate the conservation of agricultural and forest genetic resources in Finland. MTT Agrifood Research Finland is responsible for the coordination of the programme and for the preservation of field and horticultural crop genetic resources. According to the new Finnish constitution of 1995, all citizens and organizations are responsible for nature, its diversity, the environment and Finnish cultural heritage, and thus all contribute to the realization of the programme. The guidelines for the long-term preservation of woody ornamentals describe the practical implementation of the gene resource preservation. Guidelines are given for those woody ornamental species/genera that have for decades lived in Finland and proved to be hardy in our climatic conditions. Most of the species are shrubs, but some small trees as well as almost creeping ground covering species are included. Some species and genera are traditionally and commonly grown, others are specialities, hardy individuals of in Finland rarely grown species. Most species have been field-tested for many years in different climatical zones. In the guidlines the species are grouped mainly by genera, but low ground covers and rare specialities are presented as their own groups. Among ornamental shrubs there are clematises (Clematis), forythias (Forsythia), hydrangeas (Hydrangea), honeysuckles (Lonicera), mock oranges (Philadelphus), cinquefoils (Potentilla), bird cherries (Prunus), rhododendrons and azaleas (Rhododendron), spireas (Spiraea), lilacs (Syringa) snowballs (Viburnum) and weigelas (Weigela). Roses are in two groups, pimpinella-leaved rose (Rosa Pimpinellifolia hybrids) and other roses (Rosa). In ground covering shrubs cotoneasters (Cotoneaster), bush honeysuckles (Diervilla), creeping cherries (Prunus), creeping currants (Ribes), dewberries and blackberries (Rubus) and low species of willows (Salix) are included. In specialities there are actinidias (Actinidia), serviceberries (Amelanchier), pea shrubs (Caragana), flowering quinces (Chaenomeles), brooms (Cytisus), Fothergilla, beauty bushes (Kolkwitzia), common privets (Ligustrum), magnolias (Magnolia), (Pieris), Chinese magnolia vines (Schisandra), sorbarias (Sorbaria), rowans (Sorbus), snowberries (Symphoricarpos) and common yews (Taxus). The guidelines describe the present scope of MTT s woody ornamental clone archives, list the necessary measures for the preservation of genetic resources, and present the criteria for selecting material to be preserved. Instructions are included for the establishment and renewal of clone archives and for selecting alternative preservation methods. At present, woody ornamental collections are preserved almost exclusively in clone archives; species-specific cryopreservation applications are still under development and the equipment required for the preservation has only recently been acquired. For the future, plans call for the most valuable material to be cryopreserved, because open-air clone archives are subject to disease, pests and variable weather conditions. In some cases, maintaining plant material under slow growth conditions in vitro is appropriate.