Geenitekniikan ja muuntogeenisen ruuan taloudelliset vaikutukset Suomen elintarvikeketjussa

Abstract

Geenitekniikan käyttö ja taloudellinen merkitys ovat Suomen maa- ja elintarviketaloudessa toistaiseksi vähäisiä. Paineet sen hyödyntämiseen kuitenkin kasvavat vuosi vuodelta, koska käyttämättä jättämisen uskotaan pitkällä tähtäyksellä heikentävän Suomen maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä. Toisaalta geenimuuntelusta vapaat tuotantolinjat eivät tule Suomesta katoamaan - myös ne voivat menestyä. Tiedot käyvät ilmi Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) laaditusta selvityksestä, jossa tutkijat Meri Virolainen ja Jyrki Niemi tarkastelevat geenitekniikan ja muuntogeenisen ruuan taloudellisia vaikutuksia Suomen elintarvikeketjussa. Selvityksen mukaan geenimuunnellut (gm) kasvit eittämättä lisäisivät maataloutemme tuottavuutta. Yhdysvalloissa saatujen kokemusten valossa gm-kasvien viljelyllä on saavutettu 5-20% parempi tuottavuus. Gm-kasvien viljely on johtanut mm. merkittäviin sadonlisäyksiin sekä monissa tapauksissa myös torjunta-aineiden käytön vähenemiseen ja sitä kautta tuotantokustannusten alentumiseen. Erityisesti uuden tekniikan aikaisin omaksuvilla viljelijöillä on mahdollisuus hyötyä kasvaneista voitoista jonkin aikaa, kunnes muut viljelijät seuraavat heitä. Pitkällä aikajänteellä parantuneen tuottavuuden tuomat hyödyt valuvat helposti elintarvikeketjun muihin portaisiin. Tähän mennessä saatujen kokemusten pohjalta tehtäviä yleistyksiä vaikeuttaa se, että pitkällä aikavälillä tuottavuuden lisäykset riippuvat gm-lajikkeiden hyötyominaisuuksien pysyvyydestä, jota esimerkiksi geenien leviäminen rikkaruohoihin tai resistenttien hyönteisten kehittyminen voivat uhata. Selvityksessä todetaan, että gm-lajikkeiden viljelyn lisääntyessä muualla, niiden avulla saavutettava tuottavuuden parantaminen heikentäisi suomalaisen maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä. Tätä taustaa vasten olisi kotimaisen elintarvikeketjun edun mukaista, että saatavilla on Suomen olosuhteissa menestyviä gm-lajikkeita. Geenisiirtojen vaatimat suuret tutkimuspanostukset ja Suomen erityiset viljelyolosuhteet huomioon ottaen on todennäköistä, etteivät suuret kansainväliset yritykset lähde kehittämään Suomen pohjoiseen ilmastoon ja pienille markkinoille suunnattuja gm-lajikkeita. Suomessa viljeltävät lajikkeet on jalostettava joko kotimaisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena tai hankkimalla ulkomaisilta yrityksiltä geenejä ja siirtogeenisiä kasveja kotimaisen kasvinjalostuksen käyttöön. Suomalaiset kasvinjalostajat ovat kiinnostuneita uudesta teknologiasta. Kotimarkkinoiden lisäksi gm-siemenille uskotaan löytyvän myös vientipotentiaalia, mikäli kiinnostavia ominaisuuksia saadaan gm-siemeniin. Kasvinjalostajat uskovat kansainväliseen yhteistyöhön, mm. geenikauppaan, läpimurtojen saamiseksi uusille markkinoille. Myös elintarviketeollisuudessa on kiinnostusta geenitekniikan laajempaan hyödyntämiseen, sillä uuden tekniikan avulla tuotantoprosessit saadaan lyhyemmiksi ja kustannustehokkaammiksi sekä tuotteet tasalaatuisemmiksi. Osa elintarviketeollisuuden käyttämistä entsyymeistä tuotetaan jo nyt geenitekniikalla muunnetuilla mikrobeilla, etenkin meijeri-, panimo- ja leipomoalalla. Geenitekniset keksinnöt elintarviketeollisuuden saralla olisivat myös kansainvälisesti kiinnostavia vientituotteita. Geenitekniikan hyödyntämisen keskeisin ongelma maa- ja elintarviketaloudessa on kuluttajavastustus. Kuluttajien varauksellinen suhtautuminen gm-elintarvikkeisiin vaikeuttaa siirtogeenisen kasviraaka-aineen menekin ja hinnan ennakointia. Muuntogeeniset elintarvikkeet ja gm-kasvit tulevat todennäköisesti ennen pitkää rantautumaan myös Suomeen. Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomen maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky kärsii, mikäli geenitekniikan suomia mahdollisuuksia ei käytetä tehokkaasti hyväksi. Toisaalta on odotettavissa, että missään maailmassa ei siirrytä pelkästään gm-tuotteiden markkinoihin. Kuluttajalle tullaan tarjoamaan myös gm-vapaita tuotteita, jolloin taataan, ettei muuntogeenistä ainesosaa ole lopputuotteessa. Muuntogeenisten kasvien parempi tuottavuus saattaa alentaa eräiden elintarviketeollisuuden käyttämien raaka-aineiden hintoja. Parantuneen tuottavuuden vaikutukset elintarvikkeiden hintoihin jäävät kuitenkin todennäköisesti varsin pieniksi, koska useimmissa elintarvikkeissa raaka-aineen osuus kuluttajahinnasta on vähäinen.

This study analyses the technological development and possible introduction of genetically modified (GM) food in Finland. The main purpose of the study is to examine the economic and strategic impacts of adopting genetic engineering in the Finnish agro-food chain. The economic aspects are concerned with the effects on farmers, input suppliers, traders, processors, retailers, and consumers. The key question is who benefits from the new technology, and who faces the disadvantage. The study is based on a literature review as well as on interviews with key persons directly or indirectly involved in the production, trade or consumption of genetically modified food. The study argues that there is little doubt that GM technology is able to generate concrete productivity gains on the farm level. Such benefits come in the form of cost reductions, yield increases, improved risk management and insurance against pests. However, the distribution of these gains from the new technology among farmers is likely to be uneven. In the short run, early adopters might realise increased profits, but widespread adoption of GM crops could increase production and, given an inelastic demand for most farm commodities, could reduce farm-level and retail prices for the commodities concerned. Therefore, the gains from higher agricultural productivity will most likely be transferred to consumers and the other sectors of the economy. However, another, more optimistic scenario is that second-generation GM technology, still mostly at the development stage, will move agriculture away from its perpetual treadmill . This technology will enable farmers to develop new crop varieties with special nutritional, functional, and processing characteristics that match the needs of feeders and food processors. These value-enhanced crops will lead to wider segmented commodity markets raising the value of an end-use product, and, as a result, the whole chain obtains more profit from a value-added product. The conclusion is that the confluence of strategies of the various players along the agro-food chain will determine how value from GM technology will be distributed among them and the way the chain will be restructured. Ultimately, the success of agricultural biotechnology will be decided on the market place by a wider set of consumer interests. Concerns about the nature of genetic engineering and risks to human health have led retailers to consider carefully their response to the prevalence of products, which might contain GM organisms. The uncertainty of consumer reactions is the largest impediment in assessing the future potential of GM technology in Finnish agriculture