Kasvinsuojelu luomuvihannestuotannossa

Abstract

Luomuvihannesten tuotannossa kasvintuhoojien hallinta perustuu ennakoivaan kasvinsuojeluun, jolla pyritään minimoimaan kasvintuhoojien aiheuttama sadon määrän ja laadun aleneminen. Hyvin suunnitellun ja toteutetun viljelykierron tehtävänä on estää rikkakasviongelmien syntyä ja vähentää tauti- ja tuholaispainetta. Viljelykierto tulee laatia siten, että kestorikkakasvien määrä vähenee, sillä ne ovat hankalia torjuttavia vihannesvuosien aikana. Monivuotinen heinä- ja palkokasveja sisältävä nurmi on luomuviljelykiertojen tärkeimpiä elementtejä. Vihannesviljelyssä ei voida käyttää pitkäikäisiä tai paljon palkokasveja sisältäviä nurmia vihannesten tauti- ja tuholaisriskien takia. Kahden vuoden mittaisella, tiheään niitettävällä nurmella voidaan jo vaikuttaa peltovalvatin ja -ohdakkeen määrään. Juolavehnää torjutaan tehokkaimmin näännyttämällä juurakot muokkauksin sekä kuivatustekniikalla, jossa juurakot nostetaan pellon pintaan kuivumaan. Yksivuotisia rikkakasveja torjutaan harauksin, multauksin, liekittämällä ja kitkemällä. Kasvitautien ennaltaehkäisyssä on olennaista vähintään kolme välivuotta samaa sukua olevien vihannesten viljelyssä, terve lisäysaineisto ja hyvä viljelyhygienia. Tasapainoinen lannoitus ja hyvä maan kasvukunto edesauttavat hyvää kasvua ja kestävyyttä taudinaiheuttajia vastaan. Mikäli käytetään lanta- ja kasviperäisiä komposteja, pitää kompostoinnin aikana lämpötilan nousta riittävän korkeaksi, jotta mahdolliset rikkakasvien siemenet ja taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Pellolla talvehtivien tuholaisten riskiä vähennetään sijoittamalla uusi kasvusto mahdollisimman kauas edellisen vuoden lohkosta ja suosimalla tuholaisten luontaisia vihollisia lohkoille ja lohkon reunoille perustettavilla kukkivilla kasvustoilla. Peltolohkojen ympäristöstä ja kaukokulkeutumana tulevia tuholaisia vastaan suojaudutaan kasvustoharsoin ja -verkoin. Luomussa sallittuja kasvinsuojeluaineita voidaan myös käyttää tarpeen vaatiessa.