Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata globaalia ja kotimaista turkistaloutta sekä selvit-tää turkistilojen taloutta ja arvioida hyvinvointimuutosinvestointien vaikutuksia turkistilo-jen talouteen. Tutkimuksessa laadittiin myös SWOT- analyysi turkisalalle ja tehtiin tur-kisalaa kehittäviä politiikkaehdotuksia. Suomi on ollut turkistuotannon suurvalta, mutta Suomen osuus maailman ketunnahkojen tuotannosta on enää vain 20 % ja minkinnahkojen tuotannosta 5 %. Suomessa turkistuo-tannolla on kuitenkin edelleen merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi vuonna 2006 turkisten nahkamyynnin kokonaisarvo on ollut noin 200 milj. euroa. Alueellisesti tarkasteluna tur-kistuotanto on voimakkaasti keskittynyt Pohjanmaalle, jossa sillä on merkittäviä työllistä-viä ja taloudellisia vaikutuksia. Suomessa turkistiloja on noin 1 500 kappaletta, joista noin 500 tilaa toimii maatilan yhtey-dessä. Lähivuosia alalla leimaa turkistuottajien eläköityminen ja tuotannosta luopuminen, sillä tuottajien ikärakenne on vinoutunut. Osa turkistuottajista aikoo kuitenkin lisätä tuo-tantoa ja valtaosa pitää tuotannon ennallaan. Turkistuotannon perusvahvuutena Suomessa on kylmät ilmasto-olosuhteet. Vahvuuksia ovat mm. ammattitaitoiset turkistuottajat, hyvin organisoitunut rehunhankinta ja valmistus sekä kollektiivinen turkisten myynti. Turkistuotannon suurimpana uhkana voidaan pitää poliittista uhkaa Euroopassa, joka realisoituu vaalien yhteydessä. Tulevaisuuden haasteena alalla on kotimaisen kannattavan turkistuotannon säilyminen Suomen rajojen sisällä. Turkistuotannon tulokseen ja kannattavuuteen vaikuttavat suoraan nahkojen markkinahin-nat, jotka voivat vaihdella hyvin paljon tilikausien välillä. Vuonna 2006 turkistuotannon tuotantokustannukset olivat kokonaistuottoja suuremmat ja yrittäjänvoitto oli negatiivinen, keskimäärin -14 300 tilaa kohti. Turkistilojen kannattavuus oli kuitenkin vuonna 2006 maataloutta parempi, sillä turkistiloilla kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,58 ja maata-loudessa 0,48. Turkiseläinten häkkitilavaatimusten siirtymäkausi päättyy vuoden 2010 lopussa. Hyvin-vointimuutosinvestoinnit tulevat tiloille kalliiksi ja laskevat arvioiden mukaan turkistuo-tannon kannattavuutta. Ongelmallisin tilanne on kettutiloilla, joiden kannattavuus on jo lähtötilanteessa tuotantohaaroista heikoin. Tulevaisuudessa hyvinvointimääräykset täyttä-villä tuotteilla voi kuitenkin olla kasvavaa kysyntää tai imagoarvoa, mikä luo turkisalalle mahdollisuuksia.

The aim of the study was to describe the global and domestic fur farming industry, exam-ine the economy of fur farms, and assess the impacts of animal welfare investments on the economy of the farms. A SWOT analysis of the fur sector was carried out and policy pro-posals for developing the sector were presented. Finland has been one of the leading countries in fur production, but now the share of Finland in the world production of fox pelts is only 20% and that of mink pelts only 5%. Fur production is, however, still a very important industry in Finland. In 2006, for exam-ple, the total value of the sale of furskins totalled about 200 million euros. Regionally fur production is very strongly concentrated in Ostrobothnia, where it has significant economic and employment impacts. The number of fur farms in Finland is about 1,500, of which about 500 operate in connec-tion with agricultural holdings. The age structure of fur producers has been distorted, and in the next few years a considerable number of fur producers will be retiring and thus giv-ing up production. Some producers, however, intend to increase their production while the majority intends to continue in the same way as before. The basic strength of fur production in Finland is the cold climate. Other strengths include professionally skilled fur producers, well organised feed acquisition and manufacturing, and collective sale of the pelts. One of the greatest threat is that presented by political deci-sion in Europe. The future challenge is to retain the profitability of fur production in Finland. The economic result and profitability of fur production are directly influenced by market prices for pelts, which may vary a great deal between the accounting periods. In 2006 the total costs of fur production were higher than the total return and the entrepreneur's profit was negative, the average of -14 300 per farm. Basically, however, the profitability of fur farms is better than that of agriculture: the average profitability coefficient of fur farms is 0.58 while in agriculture it is 0.48. The transitional period for meeting the cage space requirements ends at the end of 2010. The necessary investments due to changes in welfare requirements are costly to the farms and they weaken the profitability of fur production. The problem is the greatest on fox farms, where the profitability is already the weakest within the fur sector. In future, how-ever, we may see a growing demand and higher image value for products that meet the welfare requirements, which may create new opportunities for the fur sector.