Laitumelta tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin laitumien ja erityisesti niillä syntyneiden, paljaaksi kuluneiden alueiden fosforikuormitusta. Tarkoituksena oli löytää keinoja kuormituksen vähentämiseen. Pintamaasta tehty viljavuusanalyysi osoittautui hyväksi menetelmäksi laitumien pistemäisen fosforikuormituksen arviointiin. Jotta arviointi olisi tarkka, näytteitä olisi otettava erikseen alueilta, joiden kasvipeite on kulunut olemattomiin. Kasvipeitteettömiä alueita ovat useimmiten laitumille johtavat väylät, lisäruokintapaikat, lypsyjonotusalueet, kivennäisten syöttöpaikat, juottopaikat ja lehmien suosimat oleskelupaikat. Maatalouden ympäristötuen piiriin olisikin tarkoituksenmukaista sisällyttää tukitoimenpiteitä, jotka tähtäävät laidunalueilta tulevan vesistökuormituksen alentamiseen. Ruokintapaikoilla pintamaan ajoittainen poisto lienee tarpeen vesistökuormituksen vähentämiseksi. Myös lisäruokinta-alueen siivoaminen laidunkauden päätyttyä voi ratkaisevasti parantaa tilannetta.

The uppermost layer (0 2 cm) proved to be a good indicator of the critical source areas of phosphorus load in pastures. For an exact assessment of the environmental impact on pasture areas, it is important to take samples from places where the grass is worn away by the cows. In Finland, these pasture areas with no or scarce vegetation consist of paths, additional or mineral feeding areas, queuing areas and watering areas. An occasional removal of soil from the affected areas may be the only way to reduce the high load. Removing feed residues and dung when the grazing period in Finland ends in autumn would be a good start. It is recommed that Finnish farmers should be granted financial support through the Agri-Environmental Programme, to reduce the high phosphorus load from pastures.