Elintarvikkeiden hiilijalanjälkien laskenta ja viestintä Climate Communication I -hankkeen loppuraportti

Abstract

Climate Communication I -hanke koostui pääasiallisesti kolmesta laajasta taustaselvityksestä: hiilijalan-jälkien laskennan standardi- ja ohjeistusselvityksestä, hiilijalanjälkimerkintöjen tilannekatsauksesta sekä hiilijalanjälkitutkimusten vertailtavuuden kuvauksesta. Lisäksi olennainen osa hanketta olivat järjestetyt työpajat elintarvikealalle ja sen sidosryhmille, joissa selvitykset toimivat keskustelun pohjana. Tällä hetkellä on olemassa muutamia kansainvälisiä yleisen tason hiilijalanjäljen laskentaohjeistuksia, ja lähivuosina niitä tullaan julkaisemaan lisää. Olemassa olevat laskentaohjeet ja standardit ovat hyvin yleis-luontoisia eivätkä ne tarjoa käytännönläheisiä ja tarkkoja ohjeita, koska niiden on tarkoitus soveltua kaikille tuotannonaloille. Niiden lisäksi on ryhdytty laatimaan tarkempia sektori- ja tuoteryhmäkohtaisia ohjeistuksia, mutta kyseiset ohjeistukset ovat vielä kehitykseltään hyvin alkuvaiheessa. Kansainvälisesti yleisesti hyväksyttyä, laajasti käytettyä ja käytännöllistä ohjeistusta ei ole vielä saatavilla, eikä odotettavissa lähiaikoina ruokatuotteille. Hankkeessa tarkasteltiin elintarvikkeiden ilmastovaikutusten viestintää erityisesti hiilimerkintöjen lanseeraamisen ja käyttöönoton osalta. Lisäksi hankkeessa tarkasteltiin hiilimerkintöjen kehityssuuntia ja niihin liittyviä aloitteita. Elintarviketuotteiden hiilijalanjäljistä viestimisessä ilmenee jatkuvasti uusia aloitteita, esimerkiksi kauppaketju-, yritys- ja maakohtaisten aloitteiden muodossa ympäri maailmaan. Erityisen aktiivisia on oltu esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Koillis-Aasiassa. Hiilijalanjälkien merkintäkartoituksen pohjalta laadittiin hiilimerkintätyypittely, jotta voitiin arvioida erilaisten pakkausmerkintöjen vahvuuksia ja heikkouksia. Yleisesti merkintöjen etuna pidetään yrityksen ja tuotteen imagon kohenemista, kuluttajien saamaa lisätietoa tuotteesta, merkintöjen tunnettavuuden kasvua ja yritysten parempaa tuntemustaan omista tuotantoprosesseistaan. Yleisesti merkintöjen heikkouksina koettiin, että merkintöjen käyttöönotto ja päivitys edellyttää aikaa ja resursseja. Merkintöjen tuoma arvo edellyttää myös kuluttajien valveutuneisuutta ja merkinnän myötä on aina mahdollisen viherpesun vaara. Kansainvälisiä elintarvikkeiden hiilijalanjälkien laskentamenetelmiä haluttiin tarkastella standardien ohella vertaamalla eri ruokatuotteille tehtyjä elinkaariarviointeja: hankkeessa verrattiin maidosta, sianlihasta, leivästä ja riisistä tehtyjä tieteellisiä hiilijalanjälkitutkimuksia. Kaiken kaikkiaan samankaltaisten elintarvikkeiden hiilijalanjäljet vaihtelivat valituissa tutkimuksissa merkittävästi, mutta epäyhtenäiset toiminta-periaatteet ja tutkimustuloksien heikko jäljitettävyys hankaloitti tutkimusten keskinäistä vertailua. Selvityksessä huomattiin, että tehtyjen tutkimusten tavoitteet ovat olleet erilaisia ja niissä käytetyt menetelmät ovat vaihdelleet, joten ne eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Raportoinnin epäselvyys ja puutteellisuus ilmeni melko nopeasti useiden tutkimusten kohdalla tarkemman tarkastelun kautta. Yleisimmät syyt tutkimustulosten välisiin eroihin olivat erilaiset metodologiset valinnat (esim. allokoinnit ja järjestelmärajaukset), eri tuotantotekniikat, eri tuotanto-olosuhteet (ilmasto, maaperä ym.) sekä laskennassa käytetyn tiedon laatu. Selvää käsitystä näiden eri tekijöiden vaikutuksen laajuudesta lopputulokseen ei pystytty muodostamaan. Keväällä 2010 aloitettiin keskustelut hiili- ja ympäristömerkinnöistä elintarvikealan ja sen sidosryhmien kesken. Aktiivisesta, innostuneesta ja monipuolisesta keskustelusta päätellen osallistujilla oli tarve keskustella hiililaskennasta ja - merkinnöistä sekä viedä keskustelua eteenpäin. Keskeisiä aiheita olivat mm. merkintöjen selkeys ja informatiivisuus kuluttajille, merkintöjen laskentamenetelmien haasteellisuus ja kustannukset, sekä merkintöjen lopullinen merkitys elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia vähennettäessä. Syksyllä 2010 pidetyn työpajan tarkoituksena oli puolestaan jatkaa elintarvikealan toimijoiden välistä keskustelua ja kartoittaa alan näkemyksiä hiilijalanjälkien laskennan taustalle tarvittavien tietojen tuottamisen haasteista ja ratkaisuehdotuksista. Työpajassa havaittiin, että osapuolien ymmärrystä ja keskustelua tulisi lisätä yleisesti aiheesta sekä siitä, mihin tietoa käytetään ja mitä hyötyä tiedon keräämisestä ja tuottamisesta on eri osapuolille. Lisäksi tuotiin esille, että keskustelussa tulisi myös säilyttää ruuan ravitsemusnäkökulma ympäristövaikutusten rinnalla. Hiilijalanjäljistä keskustellaan yhteiskunnan eri tasoilla paljon ja eri tuotteiden, mukaan lukien elintarvikkeiden hiilijalanjälkien laskenta yleistyy jatkuvasti. Kuluttajatkin tuntevat hiilijalanjälki-käsitteen jo melko hyvin. Toki muita ympäristövaikutuksia ei tule tässä keskustelussa unohtaa, kuten esimerkiksi ruoan tuotannon kannalta keskeistä vaikutusluokkaa, rehevöitymistä. Kuitenkin kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa ja niistä viestimistä perustelee vahvasti se, että kasvihuonekaasupäästöt ovat ainoita globaalisti vertailukelpoisia päästöjä. Elintarvikkeiden hiilimerkinnät ja hiilijalanjälkilaskennan pelisäännöt ovat keväällä 2011 kansainvälisesti ja kansallisesti arvioituina voimakkaassa murroksessa. Kansainvälistä harmonisointia tunnustellaan, mutta vaikuttaa siltä, ettei merkittävää läpimurtoa yhdenmukaisissa ja riittävän käytännönläheisissä toiminta-periaatteissa ruokasektorin kannalta ole lähitulevaisuudessa tiedossa. Kaiken kaikkiaan Suomen näkökulmasta laskennan kansallinen kehittäminen, alan kansallisen tahtotilan tunnistaminen ja etenemissuunnitelman laatiminen elintarvikkeiden ilmasto- ja muiden ympäristövaikutusten viestinnästä, sekä aktiivisuus kansainvälisellä tasolla on tärkeää, jotta kehitystyöhön voidaan vaikuttaa Suomen ja suomalaisen tuotannon näkökulmasta.

The Climate Communication project consisted primarily of three broad background surveys: a study on standardization/guidelines of carbon footprinting methodology, a review of current international carbon footprint labels and the comparability evaluation of carbon footprint studies. Additionally, an important part of the project was the two workshops organized for food industry and its stakeholders. Currently there exists some general international carbon footprint assessment methodologies, and in the next few years more will be published. The methodology guidelines and standards currently available are very general, and offer no practical or specific guidelines, because they have been made applicable for all production industries. In addition, more precise product category-specific and sector-specific guidelines are being compiled, but they are still in the early stages of development. Commonly accepted, broadly used and practical guidelines are currently not available nor will be in the near future for the food sector. The launching, implementation, and development trends of climate labels for food products in different countries, companies and businesses were reviewed during the project. New initiatives, e.g. retailer-specific or country-specific, for the communication of carbon footprints of food products are continuously introduced, and activity has been high especially in Sweden, France, Great Britain and North-East Asia. Carbon footprint labels were charted and classified, and the classification was used to evaluate the advantages and disadvantages of the different packaging labels. Generally, the advantages of the labels include the improvement of company and product image, the additional information delivered to the consumer, the improved recognition of labels, and the companies' better knowledge of its own production processes. The fact that implementing and continuously updating the labels takes time and resources was seen as the general disadvantage of the labels. Labelling requires also consumer awareness, and brings a potential risk of green washing. An overview of the methodologies and its implementation for the calculation of carbon footprints of food products was made by comparing scientific climate impact studies on milk, pork, bread and rice. It was discovered that the carbon footprints of similar products were varying remarkably, but it was challenging to compare the studies as research principles were different and traceability of results was poor. The studies had also different goals and scopes and also diverse assessment methodologies and though, were not comparable. The ambiguity and lack of reporting becomes evident in most studies, especially when they are examined more carefully. The most common causes for differences in research results are the use of different methodology (e.g. allocation and system boundaries), different production techniques, different production conditions (e.g. climate and soil), and the quality of the data used. The magnitude of these factors to the final results remained unclear. Discussions involving climate labels were initiated during the spring 2010 amongst food industry and its stakeholders. The active, enthusiastic and versatile discussions revealed that the participants probably had a need to discuss and evolve labelling. Central themes of discussion were the clarity of labels, informativeness to the consumers, challenges of the calculation methodologies and costs of the labels' calculation, and the final impact the labels have when reducing the environmental impacts of food products. The purpose of the workshop held during the autumn 2010 was to continue the discussion between representatives of the food industry. In addition, another aim was to identify the main data collection challenges and explore possible solutions for them. It was observed that discussion and the understanding of the participants concerning what data is used for as well as the benefits of data collection and production, should be increased. The nutrition aspects of food compared to their environmental impacts should also be included into the discussion. Carbon footprints are discussed a lot at the different levels of society, and carbon footprints for different products, including food, is becoming more common. The consumers are also quite familiar with the car-bon footprint term. Obviously other environmental impacts, such as eutrophication, which is especially relevant to food production, should not be forgotten. Still, the assessment of greenhouse gas emissions is strongly justified due to the fact that they are the only globally comparable environmental impact category. In spring 2011, carbon labelling of food, assessment methodologies and their harmonisation are both nationally and internationally in a strong development phase. International harmonization of assessment methodologies has been initiated, but it seems that for the food sector no significant breakthrough in practical level will occur in the near future. From Finland's point of view, national development of the calculation methodology, the identification of the national approach and the drafting of a roadmap for the communication of the climate and other environmental impacts of food products, as well as participation of similar international workgroups is important for influencing the international development from the Finnish and from Finnish production's perspective.