Lypsyn ja puhtaanapitotöiden työnmenekki pihatossa

Abstract

Työtehoseura tutki 20 nykyaikaisen pihattotilan lypsyn sekä navetan puhtaanapitotöiden työnmenekin. Tiloista neljällätoista oli kalanruotoasema ja kuudella oli automatisoitu ohikulkuasema eli niin sanottu autotandemasema. Kahdeksalla tilalla oli lypsyllä kaksi päätoimista lypsäjää. Yhdeksällä tilalla oli lypsyllä yksi päätoiminen ja yksi muiden navettatöiden ohella lypsyllä avustava henkilö. Kolmella tilalla lypsystä vastasi yksi työntekijä. Tutkimustiloilla, joilla oli kalanruotoasemat, jouduttiin lehmiä poikkeuksetta ajamaan ryhmissä sekä lypsylle että sieltä pois. Tiloilla, joilla oli ohikulkuasemat, jouduttiin ainoastaan joitakin yksittäisiä lehmiä ajamaan lypsylle. Asemalypsyn kokonaistyönmenekki (ei sisällä loppupesuja) oli keskimäärin 63 % (vaihtelu 42.81 %) navettatöihin yhdellä lypsykerralla kuluneesta kokonaistyönmenekistä. Kalanruotoasemilla vaihteli lypsykertaa ja lypsettyä lehmää kohti kulunut asemalypsyn kokonaistyönmenekki 2,5.5,1 ja ohikulkuasemilla 1,9.4,5 henkilötyöminuutin välillä. Sekä asemalypsyn että navettatöiden kokonaistyönmenekki kasvoi hoidettavan lehmämäärän kasvaessa. Sen sijaan työnmenekki saman karjamäärän hoidossa vaihteli tilojen välillä hyvin paljon. vuositasolla ero saattoi olla jopa yli 1 800 henkilötyötuntia. Koko lypsyn sujuvuus ratkaistiin hyvin pitkälle lehmäliikenteen järjestelyillä sekä lypsyrutiinien järkevyydellä. Lypsyaseman sisääntulo- sekä uloskäyntiväylät tulee mitoittaa ohjeiden mukaan. Kun asemalypsyn työrutiinit ovat tarkoin harkitut ja lehmät saadaan tulemaan lypsylle suhteellisen puhtaina ja vapaaehtoisesti, voidaan pelkästään asemalypsyn työnmenekissä saavuttaa vuosittain useiden henkilötyökuukausien säästö. Rationaalisilla työmenetelmillä ja teknologisesti sekä taloudellisesti järkevillä konevalinnoilla kyetään merkittävästi alentamaan navettatöiden työnmenekkiä myös nykyaikaisilla tiloilla. Kokonaistyönmenekin ei tarvitse, mutta se voi, nousta määrällisesti tai laadullisesti kestämättömäksi tuotannon laajennuksen yhteydessä. Nykyaikaisen teknologian tehokkaan ja työnmenekkiä säästävän käytön ja navetan rakenteiden yhteensovittaminen vaatii tuottajalta ja navetan rakennesuunnittelijalta korkeaa ammattitaitoa.

Arbetseffektivitetsföreningen undersökte arbetsåtgången vid mjölkning samt renhållningsarbete i lösdriftsfähus på 20 gårdar. Av gårdarna hade fjorton s.k. fiskbensstation och sex en automatiserad passerstation, kallad autotandemstation. På åtta gårdar sköttes mjölkningen av två personer i huvudsyssla. Nio gårdar hade en person i huvudsyssla och en person som bistod vid mjölkningen vid sidan av andra ladugårdsarbeten. På tre gårdar ansvarade en per- son för mjölkningen. På de undersökta gårdarna med fiskbensstation måste korna utan undantag drivas i grupper både till mjölkningen och därifrån. På gårdar med passerstationer måste endast några enstaka kor drivas till mjölkningen. Den totala arbetsåtgången vid stationsmjölkning (inkluderar inte den avslutande tvätten) var i genomsnitt 63 % (variation 42-81 %) av den totala arbetsåtgången till ladugårdsarbetet vid en mjölkning. Vid fiskbensstationer varierade den totala arbetsåtgången per mjölkning och mjölkad ko mellan 2,5-5,1 och vid passerstationer mellan 1,9-4,5 personarbetsminuter. Den totala arbetsåtgången vid både stationsmjölkning och ladugårdsarbeten ökade när antalet kor som skall skötas ökade. Däremot varierade den arbetstid som åtgick till att sköta samma antal kor mycket mellan gårdarna - på årsnivå kunde skillnaden vara över 1 800 personarbetstimmar. Snabbheten vid mjölkningen var i stor utsträckning löst med ordnande av kornas rörelser och rationella mjölkningsrutiner. Mjölkningsstationens ingångs- och utgångsvägar bör dimensioneras enligt anvisningarna. När arbetsrutinerna vid stationsmjölkning är noga övervägda och korna kan fås att komma till mjölkningen förhållandevis rena och frivilligt, kan i arbetsåtgången vid stationsmjölkning redan uppnås årliga inbesparingar på flera personar- betsmånader. Med rationella arbetsmetoder och teknologiskt samt ekonomiskt förnuftiga val av maskiner kan arbetsåtgången vid ladugårdsarbetet minskas avsevärt också på moderna gårdar. Den totala arbetsåtgången behöver inte, trots att den kan göra det, stiga till en kvantitativt eller kvalitativt ohållbar nivå i samband med utökningar av produktionen. Att samordna en effektiv och arbetssparande modern teknologi med ladugårdens strukturer kräver en god yrkeskunskap av producenten och den som planerar ladugårdens konstruktion.