Comparison of different protein evaluation systems for growing pigs: Digestible crude protein, and total, faecal digestible and ileal digestible amino acid intakes as performance response predictors

Abstract

Selvityksessä verrattiin eri tavoin laskettujen raakavalkuaisen ja aminohappojen saantien luotettavuutta lihasikojen tuotantotulosten selittäjinä. Tutkimus oli osa maa- ja metsätalousministeriön käynnistämää rehutaulukoiden uudistusprojektia. Aineistoksi valittiin viisi lihasikojen ruokintakoetta Maatalouden tutkimuskeskuksen sikatalouden tutkimusasemalla. Rehun koostumustietojen sekä kirjallisuudesta saatujen sulavuuskertoimien perusteella laskettiin ruokintaryhmien päivittäinen sulavan raakavalkuaisen, ja tärkeimpien välttämättömien aminohappojen, lysiinin, metioniinin ja treoniinin, kokonaissaanti sekä ko. aminohappojen kokonaissulava tai ohutsuolessa sulava osuus. Valkuaisen ja aminohappojen saanteja verrattiin ruokintaryhmien tuotantotuloksiin (päiväkasvu ja rehuhyötysuhde) ja teuraslaatuparametreihin (selkä- ja kylkisilavan paksuus, koko ruhon sekä sen arvokkaiden osien lihaprosentti). Päivittäisellä sulavan raakavalkuaisen saannilla ei pystytty selittämään eroja sikojen tuotantotuloksissa tai teuraslaadussa. Osa syynä tähän oli, että neljässä kokeessa viidestä oli ruokintaryhmien sulavan raakavalkuaisen saanti tasattu. Aminohappojen, erityisesti lysiinin, päivittäiset saannit selittivät varsin hyvin tuotantotulosten muutoksia. Korrelaatiokertoimet olivat suurimpia eri tavoin laskettujen lysiinin saantien sekä päiväkasvun välillä. Ohutsuolessa sulava aminohappojen saanti selitti kokonais- tai sontasulavaa saantia paremmin tuotantotulosten ja teurasparametrien muutokset. Ero oli suurin rehuhyötysuhteessa sekä selkä- ja kylkisilavan paksuudessa. Myös regressioyhtälöihin ohutsuolisulavan lysiinin saanti sopi paremmin kuin lysiinin kokonais- tai kokonaissulava saanti. Ohutsuolessa sulavan lysiinin saanti selitti paremmin rehuhyötysuhteen, selkä- ja kylkisilavan paksuuden sekä ruhon arvokkaiden osien lihaprosentin muutoksia verrattuna lysiinin kokonais- tai kokonaissulavaan saantiin (selkäsilavan paksuudessa ainoastaan kokonaissulavan lysiinin saanti heikompi). Selvitys vahvistaa käytännössä ohutsuolisulavuuskertoimien paremmuuden rehujen valkuaisen laadun arvioimisessa.

The validity of apparent faecal digestible crude protein and total, apparent faecal or ileal digestible amino acid intakes (lysine, threonine and methionine) as animal performance predictors was evaluated on the basis of digestibility coefficients obtained from the literature and performance and carcass parameter data from five different experiments on growing pigs. Correlations and regression equations were calculated between daily digestible crude protein or amino acid intakes and the performance and carcass parameters of the pigs. No connection was found between digestible crude protein intake and the performance of the pigs. The correlations were highest between different lysine intakes and daily gain (DG) (r = 0.808-0.867, p < 0.001). Ileal digestible lysine intake correlated with the performance of the pigs better than did intake of total or faecal digestible lysine. The feed conversion ratio (FCR) (p < 0.05), and the thickness of back (BF) (p < 0.001) and side fat (SF) (p < 0.001) correlated highly with ileal digestible lysine intake. The correlations between these parameters and total or faecal digestible lysine intakes were lower but also significant (total lysine: BF p < 0.001, SF p < 0.01 and faecal digestible lysine: BF p < 0.01, SF p < 0.05). The regression equations agreed well with the coefficients of correlation. Ileal digestible lysine intake explained changes of performance and carcass parameters better than did intakes of total and faecal digestible lysine. The study confirms the advantage of using ileal digestibility coefficients of amino acids for detecting differences in the supply of amino acids from different feeds.