Viljellään suomalaista humalaa : Kasvinsuojelua, sadon laatuarviointia ja uusia lajikkeita

Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut suomalaisia humalia saatuaan 2010-luvun alusta alkaen runsaasti yhteydenottoja viljelijöiltä ja panimoilta suomalaisista humalista. Lukessa ja yhteistyöverkostolla on ollut tutkimiamme suomalaisia, oluen tekoon soveltuvia humalia viljelykokeissa vuodesta 2020. Eri humalakantojen eroja ja käyttökelpoisuutta on arvioitu mm. niiden kasvu- ja kehitysrytmin, viljelyllisten ominaisuuksien ja sadon kemiallisen laadun perusteella. Viljelykokeiden, satoanalyysien ja koeoluiden perusteella on valittu ja nimetty kahdeksan humalaa lajikkeiksi ja näiden humalien lisäysmateriaalit on toimitettu taimistoille: ’Alma’, ’Hautalan Harras’, ’Kernaala’, ’Kroppa’, ’Kähäri’, ’Maliskylä’, ’Peräkorpi-Nisu’ ja ’Torppari’ ovat saaneet taustaansa kuvaavat nimet. Varmennettu taimituotanto takaa lajikeaidon ja terveen taimiaineksen saatavuuden. Raportissa selvitetään myös humalan taimituotantoa. Humalalla tunnetaan useita kasvitauteja ja tuholaisia, joiden merkityksestä ja torjuntakeinoista Suomessa ei ole ollut tarkkaa käsitystä. Tavoitteena on ollut selvittää humalan kasvintuhoojien integroidun kasvinsuojelun lähtökohdat ja kehittämistarpeet Suomen olosuhteissa. Kasvintuhoojien esiintymistä selvitettiin pääosin havainnoimalla ja tarkkailemalla koeviljelyssä olevia humalia vuosina 2022–2024. Lisäksi kartoitettiin muualla humalan kasvitautien ja tuholaisten tarkkailuun ja torjuntaan käytettyjä menetelmiä, ja niiden soveltumista Suomen olosuhteisiin. Kasvustohavaintojen perusteella humalakirva ja humalan lehtihome ovat yleisimmät ja merkittävimmät humalan kasvintuhoojat. Niiden esiintyminen vaihtelee, mutta pahimmillaan ne pilaavat sadon. Raportissa esitellään kasvintuhoojille mahdollisia hallintakeinoja. Suomalaisen humalan kaupallinen ja laajamittainen hyödyntäminen mahdollistuu vain kartoittamalla siihen liittyvät haasteet ja suunnittelemalla keinoja vastata niihin yhteistyössä panimoiden, taimistojen ja viljelijöiden kanssa. Raportissa kerrotaan uusien saatavilla olevien humalalajikkeiden ominaisuuksista ja niiden arvioinnista; kuinka esimerkiksi arvioida käpysadon laatua aistinvaraisesti. Raportissa kuvatusta humalan aromikartastosta on iloa myös olutharrastukseen. Raportti on tuotettu osana Luken projekteja Panimohumala – arktista humalaa pelloilta panimoille (2022–2025, MMM Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera + 9 osarahoittajaa) ja Laatuhumala – suomalaista laatuhumalaa käyttöön (2022–2024, OLVI-säätiö ja Luke).