Maatalouden rakennekehitys ja investointitarve vuoteen 2030

Abstract

Maatalouden tuotantorakenne kehittyy jatkuvasti. Maatilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee. Tuotannon määrän kehittymiseen vaikuttavat maataloustuotteiden markkinahinnat. Tuottavuuden kasvu on kannattavan tuotannon edellytys. Tilakoon kasvattamisella voidaan edelleen saavuttaa etuja. Se vaatii kuitenkin merkittäviä pääomainvestointeja, joita tuetaan investointituin. Tässä selvityksessä arvioitiin maatalouden tulevaa rakennekehitystä aina vuoteen 2030. Arviointi antaa mahdollisuuksia hahmottaa, millaista kehitystä sektorilla on odotettavissa, kuinka suuri on pääomainvestointien tarve, mitä se edellyttää, ja mitä vaikutuksia tällä kehityksellä tulee olemaan. Arviointia tarvitaan myös ohjauskeinojen suunnittelussa, mikäli kehitystä halutaan aktiivisesti ohjata johonkin haluttuun suuntaan politiikan avulla.

Investointien lisäksi tarkasteltiin tuotantosuunnan vaihtoja vuosien 2005–2015 aikana. Tyypillisimmät tuotantosuunnan vaihdot liittyivät maidontuotannosta luopumiseen joko siirtymällä viljanviljelyyn tai muuhun kasvintuotantoon, tai erikoistumalla lihanautojen kasvatukseen. Kotieläimistä luopuminen ja viljanviljelyyn siirtyminen oli tavanomaista myös muissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa.

Maatalouden tulevan kehityksen arvioinnissa lähtökohtana on elintarvikemarkkinoiden ennakoitu toiminta. Markkinoiden kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi väestön määrä ja talouskasvu. Kirjallisuuden sekä asiantuntijoiden arvioiden pohjalta luotiin kolme kehitysuraa tulevalle elintarvikkeiden kysynnän kehitykselle. Skenaarioissa hyödynnettiin myös ilmasto- ja energiastrategian (2016) skenaario-oletuksia sekä OECD-FAO:n Outlook 2016 -julkaisun arvioita eurooppalaisista hintatasoista tulevaisuudessa.

Kysynnän vaikutus kotimaisen tuotannon kehitykseen mallinnettiin Luonnonvarakeskuksen sektorimalli DREMFIA:n avulla. Mallinnuksen tuloksena muodostuu tilanne, jossa kysyntä, kotimainen tuotanto, vienti sekä tuonti ovat tasapainossa annetuilla oletuksilla.

Arvion mukaan maatalouden rakennekehitys jatkuu samansuuntaisena kuin tähänkin asti. Tilamäärän vähenemisen takia tuotannosta poistuu kapasiteettia, jonka korvaamiseen tarvitaan investointeja. Investointien euromääräinen tarve on voimakkainta maidontuotannossa, mutta pitkällä aikavälillä kaikissa tuotantosuunnissa tarvitaan investointeja. Kokonaisinvestointien tarve niissä investointikohteissa, jotka rahoituskaudella 2014–2020 ovat investointituen piirissä, on heikentyvän kysynnän skenaariossa 222 miljoonaa euroa vuodessa, perusuran mukaisessa skenaariossa 260 miljoonaa euroa vuodessa sekä voimistuvan kysynnän skenaariossa 295 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on vähemmän kuin 2000–2015 koska erityisesti nautaeläinten määrä vähenee.