Monimuotoisuudesta sopeutumiskykyä. Ruokaketju uusille raiteille? 2. korjattu versio

Abstract

Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tietyssä paikassa ja tiettynä aikana on vaikea ennustaa tarkasti. Muutoksen epäsuorat vaikutukset, esimerkiksi hillintätoimet, monimutkaistavat haastetta edelleen. Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen kanssa on sopeuduttava myös muihin muutoksiin, kuten lisääntyvään vaihteluun markkinoilla. Tarkastelimme suomalaisen ruokaketjun kykyä sopeutua vaikeasti ennakoitavaan vaihteluun ja muutokseen ja sen sitkeyttä säilyttää toimintakykynsä yllättävissä tilanteissa ja kriiseissä. Tavoitteenamme oli määrittää tällaisen sopeutumiskyvyn avaintekijöitä ja keinoja niiden edistämiseen koko ruokaketjussa pelloilta tiloille ja markkinakanaviin asti. Mielenkiintomme kohteena oli erityisesti monimuotoisuus, joka voi vähentää menetyksiä häiriötilanteessa ja tarjota uusia alkuja, jos tulevaisuus yllättää. Monimuotoisuus on vähentynyt ruokaketjussa nopeasti, koska sen on oletettu vähentävän tehokkuutta tavanomaisessa tilanteessa. Siksi tarkastelimme myös monimuotoisuuden vaikutusta tehokkuuteen. Mittasimme monimuotoisuudeltaan erilaisten järjestelmien sadontuottoa, ravinneylijäämiä, taloudellista tulosta, resurssitehokkuutta sekä ruoan saatavuutta sään ja hintojen vaihdellessa. Aineistona käytimme mm. MTT:n lajikekoetuloksia ja Ilmatieteen laitoksen säätietoja, Maaseutuviraston rekistereitä ja tilastoja, Eviran keräämiä aineistoja, kansallista kirjanpitotila-aineistoa ja eurooppalaista FADN-tietokantaa sekä erilaisia GIS-tietokantoja ja kaupan tietoaineistoja. Tarkastelimme myös ruoantuotannon sopeutumiskykyä vastakkaisissa mutta mahdollisissa tulevaisuusskenaarioissa. Työpajoissa ja Delfoihaastattelututkimuksessa lähestyimme sopeutumiskykyä toimijoiden näkökulmasta. Tulostemme mukaan sopeutumis- ja sietokyky avaavat uusia, hyödyllisiä näkymiä globaalimuutokseen varautumisessa. Ruokaketjun sopeutumiskyvyn avaintekijöinä korostuvat monimuotoisuus, ravinne- ja energiahuollon riippumattomuus sekä keskustelu ja oppiminen läpi ketjun. Eniten merkitystä on sellaisella monimuotoisuudella, joka takaa laajasti erilaisia reaktioita muuttuviin ja vaihteleviin tekijöihin. Tällaisen muutosvasteiden monimuotoisuuden mittaaminen osoittautui arvokkaaksi välineeksi ruokaketjun sopeutumis- ja sietokyvyn arvioinnissa ja kehittämisessä. Keskittyminen ruokaketjussa on lisännyt tehokkuutta ja vähentänyt monia riskejä. Se on myös epätasaistanut valtasuhteita ja siten lisännyt etenkin alkutuotannon mutta myös kotimaisen elintarvikejalostuksen haavoittuvuutta. Se saattaa siksi uhata kaupankin tarjontaa varmentavaa toimituskanavien monimuotoisuutta. Tilan maankäytön monimuotoisuuden ja resurssitehokkuuden välillä havaittiin vain vähäinen, taloudellisesti merkityksetön negatiivinen yhteys. Tehokkuuden ja monimuotoisuuden hyödyt näyttävätkin olevan yhdistettävissä. Maankäytön ja tulonlähteiden monimuotoisuudella on merkitystä tilan sopeutumiskyvyn kannalta. Sellaisilla kasvinviljelytiloilla, joilla ei ole tulotasoa varmentavia metsätuloja, monipuolisempi viljelykasvivalikoima varmentaa tuloja, ellei maataloustukia oteta huomioon. Myös tilan tulolähteiden monimuotoisuus, muu yritystoiminta mukaan lukien, lisää hyvän taloudellisen tuloksen todennäköisyyttä. Viljelyhistorian lajimonimuotoisuus ei varmentanut satoa, mutta pienensi selvästi typpiylijäämiä. Viljelykasvien lajikkeiden monimuotoisuus alueella myötävaikutti korkeaan keskimääräiseen satotasoon silloin, kun valittavana oli runsaasti hyvin soveltuvia, hyväsatoisia lajikkeita. Satojen varmentamiseen ei kuitenkaan tarvita suurta lajikevalikoimaa, jos lajikkeiden valinnassa otetaan huomioon säävasteiden monimuotoisuus. Se on viime vuosina laskenut suurimmalla osalla esimerkkikasvimme ohran viljelyalueista. Tämän eniten viljellyn viljalajimme säävasteiden monimuotoisuus on melko hyvä lämpötilaan liittyvien säätekijöiden suhteen. Korkeat lämpötilat ennen tähkimistä ja alkukasvukauden kuivuus tai suuret sademäärät kuitenkin alentavat satoja kaikilla nyt käytössä olevilla lajikkeilla. Kasvinjalostukseen onkin tarpeen tuoda uutta geeniainesta, varsinkin kun ennusteisiin sisältyy eniten epävarmuutta juuri sadannan ajoittumisen ja intensiteetin suhteen. ADACAPA tutkimushankkeen tulokset osoittivat, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvitaan uusi, täydentävä, sopeutumiskykyä ja resilienssiä korostava näkökulma. Monimuotoisuus voi merkittävästi lisätä ruokajärjestelmän sopeutumiskykyä ja resilienssiä sen eri osissa, mutta ei mikä tahansa monimuotoisuus. Tehokkaimmin kohdennettu monimuotoisuus on muutosvasteiden monimuotoisuutta. Ja lopuksi, tehokkuus ja monimuotoisuus eivät välttämättä sulje toisiaan pois, vaan ne näyttävät olevan yhdistettävissä.

Climate change and its spatial and temporal impacts are hard to predict precisely. The indirect effects of climate change, such as mitigation actions, further complicate this challenge. At the same time with climate change, we have to adapt to other changes, like increasing variation in the market prices, as well. This study focused on adaptive capacity and resilience of the Finnish agrifood system, i.e. its ability to cope with variation and change which are difficult to predict. We aimed to identify key determinants of adaptive capacity and means to enhance it, from field to farm and market channels. Our main focus was diversity and its potential to reduce losses under disturbances and provide novel opportunities upon changes. Diversity has been rapidly reduced in agrifood systems, as it is thought to counteract with efficiency under expected conditions. Thus, we also analyzed the relation of efficiency and diversity. We compared systems possessing varying degrees of diversity for their yield production, nutrient surpluses, economic performance, resource use efficiency and access to food under weather and price variation. For this, we used data originating from MTT variety trials, weather data from the Finnish Meteorological Institute, registers by the Agency of Rural Affairs (Maaseutuvirasto), the Information Centre of the Ministry of Agriculture and Forestry (Tike) and the Finnish Food Safety Authority (Evira), national farm accountancy data and the European FADN database, various GIS databases and databases of trade. We also interacted with stakeholders and experts in workshops and conducted a Delphi survey to identify determinants for adaptive capacity in various future scenarios. We found that adaptive capacity and resilience offer a useful perspective with added value for getting prepared to global changes. Key determinants for adaptive capacity of the Finnish agrifood system, raised by the stakeholders, were diversity, independence of nutrient and energy provision, and open, active interaction and learning throughout the food chain. Most effective seems to be such diversity which implies a broad range of various responses to changes and variation. Determining such response diversity empirically proved to be a valuable tool for assessing and developing adaptive capacity and resilience. Consolidation in food chain has increased efficiency and reduced numerous risks. However, it has also contributed to inequity in influence and may turn especially primary production, but also food industry, more vulnerable. It may also threaten the diversity of marketing channels which enhances robustness of food availability. In our empirical analysis, we found only a slight, economically unimportant negative relation between resource use efficiency and land-use diversity at farms. Thus, it seems to be possible to co-benefit from efficiency and diversity. Diversity of land-use and income sources seems to contribute to farm adaptive capacity. For field crop farms, which have no forest income, a more diversified cropping system ensures income, if subsidies are not considered. Diversity of income sources, including income from other entrepreneurial activities, also increases probability of a good financial performance. Diversity of cropping history did not ensure yields, but it markedly reduced nitrogen surpluses. Regional crop cultivar diversity was associated with higher mean yields when a broad selection of appropriate cultivars with good performance was available. However, ensuring good yields does not require a wide selection of cultivars if their response diversity to weather is taken into account. In recent years, the response diversity to weather has declined in most of our barley cultivation areas. Response diversity of the Finnish barley cultivar set is relatively good towards temperature related weather variation. However, high temperature before heading, early season drought and excessive precipitation reduce the yields of all of our current barley cultivars. Our results encourage plant breeding to introduce new genetic material, especially because the projected climate change implies most uncertainty for timing and intensity of precipitation. The results of the ADACAPA research project showed that we need a new, complementary approach to climate change adaptation. The approach emphasizes adaptive capacity and resilience of the food system. Diversity can notably increase adaptive capacity and resilience in various parts of a food system, but not any kind of diversity. Most efficiently targeted diversity is diversity in response to change. And finally, it seems that it is possible to combine efficiency and diversity.