Karjatiloilla muodostuvat säilörehun puristenesteet, pesuvedet sekä jaloittelualueiden ja turkistarhojen valumavedet

Abstract

Säilörehusta, jaloittelutarhoista ja tarha-alueilta sekä erilaisista pesuista muodostuvia nestemääriä on tarpeen selvittää, jotta sekä ympäristölupia haettaessa että niitä myönnettäessä lupaviranomainen pystyy arvioimaan tarvittava vesien varastointi- ja käsittelykapasiteetti, ja siten varmistamaan niiden asianmukainen käsittely kotieläntiloilla ja turkistarhoilla. Puristenesteiden muodostumismäärään vaikuttavat oleellisesti rehun korjuu- ja varastointimenetelmät. Suomessa suurin osa säilörehusta tehdään esikuivattuna, jolloin muodostuvan puristenesteen määrä jää verrattain pieneksi. Vaihtelevien sääolosuhteiden takia aina ei pystytä korjaamaan optimikosteudessa olevaa rehua, joten puristenesteiden keräilyyn tulee varautua ja mitoittaa keräilykaivot riittävien varastointitilavuuksien perusteella. Jaloittelualueista ja ulkotarhoista muodostuvien valumavesien määrä riippuu tarhan rakenteesta. Tiivispohjaisista tarhoista, jotka muotoillaan siten, että satava vesi valuu nopeasti pois, muodostuu melko paljon valumavesiä. Sitä vastoin vaihtopohjaisista tarhoista, joiden pintamateriaali on esim. kuoriketta tai muuta vaihdettavaa materiaalia, sekä maapohjaisista tarhoista valumavesiä muodostuu suhteellisen vähän. Niiden pinta imee vettä sateen aikana, ja sateen päätyttyä vesi haihtuu eikä muodostu valumaa. Kotieläintiloilla muodostuvien pesuvesien määrä riippuu tuotantomuodosta ja käytetystä puhdistustekniikasta. Höyrypesun käyttö vähentää käytettävää vesimäärää huomattavasti. Lisäksi osissa tuotantoyksiköistä käytetään kuivapesua. Lypsyn ja maidonkäsittelyn pesuvesien määrä vaihtelee huomattavasti. Pesuvesien määrään vaikuttaa esimerkiksi maidonkäsittelylaitteiden valmius ottaa talteen huuhteluvesiä ja käyttää niitä uudelleen. Osa vesimäärästä voidaan määrittää tarkasti ja selvittää laitevalmistajalta tai mitata vesimittarilla. Turkistarhoilta muodostuvien valumavesien määrän arviointiin voidaan käyttää kokemusperäistä, infrarakentamisessa yleisesti käytettävää yhtälöä, joka ottaa valumakertoimen muodossa alueella olevan läpäisemättömän pinnan ja sateen intensiteetin huomioon mitoitussateen muodossa. Vaihtoehtoisesti vuodessa syntyvää valumavesien määrää voidaan arvioida sadannan ja haihdunnan perusteella. Selvityksessä löydetty kirjallisuus on osin melko vanhaa, mikä kertoo siitä, että viime aikoina kyseisten aihealueiden tutkimus on ollut vähäistä tai jopa olematonta. Tämä on selvä tietopuute, jonka paikkaamiseen tulisi jatkossa panostaa. Myös käytetyssä ulkomaisessa kirjallisuudessa esitettyjen tulosten soveltuvuutta kulloisiinkin olosuhteisiin on syytä harkita.