Suomen IFCN-maitotilat - Vuoden 2003 tulosten tarkastelu

Abstract

Tutkimuksessa verrattiin maitotilojen kansainvälisen vertailun (IFCN International farm comparison network) puitteissa muodostettujen Suomen tyypillisten maitotilojen maidontuotannon tuotantotoimintaa ja taloudellisia tuloksia. Suomesta on muodostettu kolmelta alueelta yhteensä kuusi tyypillistä tilaa, jotka edustavat kukin alueelle ominaista tilaa. Tiloja on muodostettu kaksi kultakin alueelta. Tilat sijaitsevat Päijät-Hämeessä (lehmäluvut 20 ja 40), Vieremällä (lehmäluvut 20 ja 40) sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueella (40 ja 60 lehmää). Vertailun aineistona käytettiin vuoden 2004 IFCN-maitotilojen vertailuraporttia varten kerättyjä vuoden 2003 tilatietoja kultakin Suomen tyypilliseltä tilalta. Näistä kolmen tyypillisen tilan tiedot on julkaistu vuoden 2004 kansainvälisessä maitoraportissa (Dairy Report 2004). Vertailun taloudelliset tulokset laskettiin kaikille tiloilla TIPI-CALlaskentamallin avulla. Suurimmat kustannuserot tilojen välillä olivat poistoissa ja erityisesti vaihtoehtokustannuksissa. Vaihtoehtokustannus, korvaus omalle työlle ja omalle pääomalle, oli kaikilla alueilla suurella tilalla pientä tilaa alempi. Toisaalta palkkatyövoiman käyttö oli suurilla tiloilla pieniä tiloja merkittävämpää. Tiloille lasketut kannattavuutta mittaavat taloudelliset tunnusluvut olivat yhdenmukaisia. Jokaisen alueen suurella tilalla saavutettiin pientä tilaa parempi työtuntiansio, koko pääoman tuottoprosentti, yrittäjänvoitto ja kannattavuuskerroin. Kannattavuuskerroin vaihteli Päijät-Hämeen 20 lehmän tilan 0,48 ja Vieremän 40 lehmän tilan 1,25 välillä. Kannattavuuskerroin alitti arvon 1 kaikilla tiloilla Vieremän 40 lehmän tilaa lukuun ottamatta. Siten valtaosalla tiloista ei saavutettu lypsykarjataloudessa käytetylle omalle pääoma- ja työpanokselle vaadittua korvausta. Myös työn tuottavuus oli jokaisella alueella suurella tilalla pientä tilaa korkeampi. Pääoman tuottavuus oli alhainen erityisesti Pohjanmaan tiloilla, mihin vaikutti muita tiloja suurempi kone- ja kalusto- sekä rakennusomaisuus. Maataloustulossa maitokiloa kohti suurin ero oli kokoluokkien sijaan alueittain. Pitkäjänteisen kehitystyön ansiosta Vieremällä maataloustulo oli Pohjanmaata ja erityisesti Päijät-Hämettä korkeammalla tasolla. Päijät- Hämeen tilojen asemaa vertailussa heikensi muiden alueita alempi tuki. Pohjanmaan 60 lehmän tilalla ei suuresta yksikkökoosta huolimatta saavutettu asetettuja oman työn ja pääoman tuottotavoitteita.

The aim of the study was to compare production processes and economic results of Finnish typical farms. The empirical data consisted of the IFCN (International Farm Comparison Network) data collected for the international dairy farm comparison. In this study we have used a data set of six typical farms, two in each region. The regions were Päijät-Häme, Vieremä and Etelä- and Keski-Pohjanmaa. The sizes of farms were 20 and 40 in Päijät- Häme and Vieremä. In Etelä- and Keski-Pohjanmaa the farm sizes were 40 and 60. The results were calculated applying the TIPI-CAL model of the IFCN. Cost differences between farms were mainly due to differences in depreciations and particularly in opportunity costs. The opportunity cost, the compensation for own labour and capital input, was higher in each region on smaller farms compared to larger farms. Hired labour also had a greater significance on larger farms. Economic results were in each region on the larger farm better than on the smaller farm. The coefficient of profitability varied from 0,48 on the farm of 20 cows in Päijät-Häme to 1,25 on the farm of 40 cows in Vieremä. The latter farm type was the only one of all farms that was able to fulfil the profitability requirement. Productivity of labour was also higher in each region on the larger farm compared the smaller farm. Productivity of capital (excluding land and milk quota) was particularly low on farms in Pohjanmaa due to high investment in machinery and building assets.