Suomen troolilaivaston kalastusalueet Itämerellä vuosina 2010–2022

Abstract

<a href="https://doi.org/10.23729/239e7711-d1cb-46f6-a46d-83f0efe61bfe"_blank">Avoin paikkatietoaineisto suomalaisten troolialusten kalastusalueista 2018-2022</a> Raportissa tarkastellaan suomalaisten troolialusten kalastusalueita Itämerellä saalistietojen ja VMS-aineistojen perusteella vuosina 2010–2022. Tarkastelussa on mukana myös ruotsalaisia troolialuksia koskevat vastaavat aineistot Pohjanlahdelta vuosina 2018–2022. Keskeiset tulokset esitetään karttojen avulla. Tärkein saalislaji on silakka, jonka pyynnin ohessa saaliiksi tulee myös kilohailia. Suomen troolialuksille tärkein pyyntialue vuosina 2010–2022 on ollut Selkämeri, mutta myös Suomenlahdelta, pääaltaalta ja Saaristomereltä on pyydetty merkittäviä määriä silakkaa ja kilohailia. Suomalaiset ja ruotsalaiset troolialukset kalastavat Selkämerellä osittain samoilla alueilla, mutta suomalaiset kalastajat ovat viime vuosina pyytäneet runsaat kolme neljäsosaa alueen troolisaaliista. Neljännes suomalaisten pyytämästä silakasta on viime vuosina mennyt elintarvikkeeksi. Isoin silakka fileoidaan kotimaan elintarvikkeeksi ja sitä pienempää pakastetaan elintarvikevientiin. Pääosa fileeteollisuuden raaka-aineesta pyydetään Selkämereltä Ruotsin talousvyöhykkeeltä Finngrundetin ja Saltbankenin ympäristöstä. Perämerellä on myös pienimuotoisempaa troolikalastusta, joka keskittyy muikun kutupyyntiin, vaikka sieltä saadaan jonkin verran myös silakkaa. Eniten muikun troolausta on Perämeren pohjukassa Ruotsin puolella, josta on viime vuosina (2018–2022) pyydetty vajaa kolme neljäsosaa koko Perämeren muikun troolisaaliista. Suomen puolella muikun troolaus on keskittynyt Hailuodon pohjoispuolelle. Vuosien 2010–2022 aikana on silakan troolikalastuksen toimintaympäristössä ja saalismäärissä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Siitä huolimatta troolausalueissa ei ole samana aikana tapahtunut juurikaan muutoksia. Tietyt hyviksi todetut alueet ovat vakiintuneita ja silakan ja muikun troolikalastuksen harjoittamiselle ensisijaisen tärkeitä. Näillä alueilla on tyypillisesti troolaukseen soveltuvat hyvin tunnetut pohjat, joissa sopivan kokoista kalaa voidaan pyytää pohjan läheltä ilman riskiä troolien rikkoontumisesta. Haastateltujen kalastusyritysten edustajien mukaan isoilla trooleilla ei voitaisi pyytää silakkaa merituulivoima-alueiden sisällä. Isojen troolien vetäminen edellyttää runsaasti tilaa ja erityisesti troolien mahdollinen osuminen kaapeleihin nähtiin isona riskinä. Muikun troolauksessa Perämerellä käytettävät alukset ja troolit ovat huomattavasti pienempiä ja ainakin periaatteessa troolaaminen voisi onnistua myös tuulivoima-alueiden sisällä, mutta tässäkin tapauksessa riskinä nähtiin nimenomaan kaapelit.