Maatilayrittäjän verotus Ruotsissa

Abstract

Suomen ja Ruotsin verotusjärjestelmien samankaltaisuudesta huolimatta viljelijöitä koskevissa verosäädöksissä on useita merkittäviä eroja. Ruotsissa viljelijöiden verotusta voidaan luonnehtia joustavammaksi ja enemmän valintamahdollisuuksia antavaksi kuin Suomessa. Verotuksen ankaruudessa Ruotsi on tunnetusti EU-maiden kärkeä, sillä Ruotsissa on perinteisesti laaja julkinen talous, jota rahoitetaan verovaroin. Vaikka EU:n säännöt koskevat yhteistä tuotanto- ja tukipolitiikkaa, verotuksesta jäsenmaat päättävät itsenäisesti. Kansallisesti ohjatuilla verotuksen keinoilla on mahdollista vaikuttaa yritystoiminnan taloudelliseen ympäristöön ja kilpailuetuihin siinä. Ruotsissa, toisin kuin Suomessa maa- ja metsätaloutta harjoittavan yrittäjän verotus toteutetaan nykyisin lähes samoin säännöin kuin muillakin aloilla toimivien yrittäjien verotus. Ruotsissa yksityisen elinkeinonharjoittajan kaikki yritystoiminnot sisältyvät samaan tulolähteeseen. Tämä antaa yrittäjälle mahdollisuuden kuitata toisesta yritystoiminnasta syntyvä alijäämä toisen toiminnan ylijäämällä. Ruotsissa yrittäjä voi halutessaan jättää yritystulon jaon pääoma- ja ansiotuloksi tekemättä, mikä lisää yrittäjän vaikutusmahdollisuuksia verotuksen ja sosiaaliturvan tasoon. Myös konepoistoja varten tilinpäätösvelvollinen yrittäjä voi valita kahdesta eri menetelmästä. Vuosittaisten tulojen tasaukseen tarkoitettu jaksotusvaraus on Ruotsissa 20 % tuloista. Suomessa tulontasausmahdollisuutta rajoittaa vuosittain vahvistettava enimmäismäärä. Ruotsissa on oma tuloksentasauskeino myös metsätaloutta varten, ns. metsätili. Sen avulla metsänomistaja voi saada lykkäystä metsätulojen verotukseen. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla on myös mahdollisuus yritystoiminnan voittovarojen rahastoimiseen yrityksen laajennusta varten vastaavasti kuin pienillä osakeyhtiöillä. Ruotsalaisen verotuksen erikoisuutena on myös kulutusluottojen korkojen vähennysmahdollisuus pääomaverotuksessa. Tätä perustellaan mm. tasapuolisella kohtelulla velkaisia ja perintövaroilla toimivia verovelvollisia kohtaan. Maatilan sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi Ruotsin verotuksesta ei juurikaan löydy esimerkkejä suomalaiselle maataloudelle, sillä Ruotsissa luovutusvoiton verotus on selvästi ankarampaa. Perintöverotuksessa velattoman yritysomaisuuden arvosta tehdään aina 30 %:n vähennys. Lahjaverotuksessa huojennuksen teolle on tietyt ehdot, joten käytännössä koko yritysomaisuuden lahjoittaminen on harvinaista. Perintö- ja lahjaveroluokka määräytyy luovuttajan ja saajan sukulaisuussuhteen läheisyyden perusteella siten, että rintaperilliselle verotus on kevein. Sama periaate on Suomessa.

This paper is a part of a series of studies concerning the taxation directed at farm entrepreneurs in certain member states of the EU. The production and support policy established through the common agricultural policy of the EU (CAP) is the same for all farm entrepreneurs, but there are considerable differences between the taxation practices in the different members states. Thus nationally regulated taxation procedures may be applied to make the economic environment for operation more or less favourable compared to the entrepreneurs in the other members states. Sweden is quite similar to Finland in terms of the social conditions, as well as to some extent the natural conditions that are closely linked to agricultural entrepreneurship. This is why it has been considered necessary to examine the tax effects directed at Swedish farm entrepreneurs and to compare these to the taxation practices in Finland. This study is concerned with both income taxation and inheritance and capital transfer taxation. Capital transfer taxation is particularly important when preparing to transfer the farm to the following generation of entrepreneurs. In Sweden the current taxation of agricultural and forestry entrepreneurs is largely based on the same stipulations as the taxation of entrepreneurs in other sectors. However, there are certain tax stipulations concerning agriculture and especially forestry only due to their special characteristics. After the tax reform of 1991 the forestry income, like agricultural income, is treated as business income. Personal taxation consists of the taxation of earned income and the taxation of capital income. The business income of farmers is calculated on a cash basis, i.e. double-entry bookkeeping is applied. Farm entrepreneurs have the possibility, but not the obligation, to divide their business income into capital income and earned income. In Sweden there are certain possibilities to equalise the results available to farmers that are similar to those in Finland. Pieces of real estate used in agriculture or forestry, except for private residential buildings of farmers, are not liable to real estate tax, nor is the property of a farm enterprise liable to property tax. In Sweden the value added tax base for foodstuffs is 12% while the general value added tax base is 25%. Social security payments have been highly significant in the Swedish taxation system because the amounts of these accrued to the state have for a long time been higher than the income tax revenue. Farm entrepreneurs also make payments for their own social security. In Sweden the inheritance and capital transfer tax is directed at the added property coming to the beneficiary in the form of inheritance of gift. The inheritance and capital transfer tax is determined on the basis of the value of the inheritance and the tax class of the beneficiary, which is in turn mainly based on the degree of relationship to the deceased. When establishing the value of business property or part of this for inheritance taxation, there is a special tax relief made in the net substance value concerning business activity as well as agriculture and forestry. In inheritance taxation this relief stipulation is applied in all cases, but in the case of capital transfer tax certain conditions must be met in the relinquishing of the property in order for the relief to be applicable.