Metsien uudistuminen suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla 2010-luvulla

Abstract

Suojametsäalueella metsää tulee valtioneuvoston säädösten mukaan hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen ja siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta metsänrajan alenemista. Tässä artikkelissa esitetään tiivistelmä aiempien suojametsäaluetta koskevien selvitysten tuloksista, tarkastellaan metsätaloustoimintaa suojametsäalueilla ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla sekä Metsäkeskuksen aineistojen että valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistojen perusteella, alueella tehtyä metsänuudistamis- ja metsätuhotutkimusta sekä ilmastotrendejä ja niiden vaikutuksia metsän uudistumiseen suojametsäalueilla. Suojametsäalueen ja Pohjois-Suomen korkeiden alueiden metsän uudistumistulokset ovat Suomen metsäkeskuksen vuosien 2015–2020 tarkastusaineiston perusteella hyviä; virheelliseksi luokiteltuja kohteita on näissä luokissa vain 7 % suojametsäalueella ja 12 % Pohjois-Suomen korkeilla alueilla. VMI-tulosten valossa suojametsäalueen metsät ovat taimettuneet paremmin kuin vuosikymmen aikaisemmin: 2020-luvun taitteen VMI13-aineistossa vain noin 12 % tuoreista uudistusaloista alitti taimikoiden kasvatettavan puuston vähimmäisrajan 1200 r/ha, kun VMI11-aineistossa vastaava luku oli yli kolminkertainen. Myös pituuskehityksen ja metsänhoidollisen laadun kohdalla suojametsäalueen metsiköt ovat samalla tai hieman paremmalla tasolla kuin aiemmin. Suojametsäalueen havupuutaimikoissa ei ole 2010-luvulla havaittu samankaltaisia luonnontuhoja kuin tunturimittarin tunturikoivikoissa 1960-luvulla aiheuttamat laajat metsäkuolemat. Myöskään ilmasto-oloissa ei ole havaittavissa äärevyyden lisääntymistä. Metsänuudistamistutkimusten tulosten perusteella maanmuokkauksen tarpeellisuutta on edelleen tarpeen korostaa suojametsäalueella. Myös maanmuokkauksen ja hyvien siemenvuosien välinen yhteys on tärkeää riittävän taimiaineksen saavuttamiseksi. Toisaalta metsänhoitosuositusten mukaiseen taimikon tavoitetiheyteen esimerkiksi kuivahkojen kankaiden kohdalla päästään jo sillä, että harvennetaan puusto harvaksi tai tehdään maankäsittely. Kokonaisuutena metsien uudistuminen suojametsäalueella on 2010-luvulla onnistunut pääasiassa hyvin. Keinollisten ja luontaisten uudistamismenetelmien yhdistelmän käyttö on edelleenkin perusteltua suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla, sillä olosuhteet alueella ovat edelleenkin äärevät ja uudistumistuloksiin liittyy aina epävarmuutta. Mitään erityisiä uhkatekijöitä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, mutta seuranta on jatkossakin tarpeen etenkin tautien ja tuholaisten varalta.