Monta rautaa tulessa - monialaisten tilojen vertailu muihin maaseutuyrityksiin

Abstract

Eräs vastaus niin maatalouden rakennemuutoksen aiheuttamiin muutospaineisiin kuin myös tarpeeseen saada muita tulonlähteitä maaseudulle on maatilatalouden monialaistaminen. Tämän selvityksen tavoitteena on kuvata sitä, millaista tilojen harjoittama yritystoiminta on verrattuna ilman maatilataustaa toimivien yritysten toimintaan. Selvityksessä tarkastellaan myös, poikkeaako monialaisten tilojen harjoittama maatalous muiden tilojen maataloudesta. Selvityksen aineistona käytettiin laajaa keväällä 2001 kerättyä postikyselyaineistoa. Tilastollisina menetelminä erilaisten ryhmien vertailuun käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskall-Wallisin testiä. Monialainen maatila muodostuu kokonaisuudesta, jossa yrittäjän on sovitettava yhteen maatalouden ja muun yritystoiminnan haasteet ja yrittäjän on usein samanaikaisesti ylläpidettävä molempia toimintoja. Monialaisuus tuo liikkumavaraa yrityksen talouden suunnitteluun ja investointeihin. Monialaiset tilat ovatkin samantyyppisiä kuin muut saman alan yritykset. Monialayrittäjät arvioivat yrityksensä yleistä kannattavuuden ja tuotantokustannusten kehittymistä samalla tavalla toimialansa muiden yrittäjien kanssa. Toisaalta myöskään maatalouden osalta monialaiset tilat eivät eronneet muista saman tuotantosuunnan tiloista. Tutkimusaineistosta ilmeni, että monialaisten tilojen muun yritystoiminnan liikevaihto oli alhaisempi kuin muiden yritysten ja myös maataloudessa kokonaistuotot saattavat jäädä pienemmiksi kuin vastaavilla perustuotantotiloilla. Maatalouden ulkopuolisessa yritystoiminnassa monialaiset tilat olivat velkaisempia kuin muut saman alan yritykset. Yritystoiminnan liikevaihdon tulisikin kasvaa pitkällä aikavälillä, jotta yhden toimialan velkaantuneisuus ei laskisi yrityskokonaisuuden kannattavuutta. Yrityksen tulevaisuutta tarkasteltaessa yksittäisten toimialojen tulisikin olla kilpailukykyisiä omalla alallaan, erityisen hankala tilanne on silloin, kun useampi yrityksen toimialoista on keskimääräistä heikompia.

Rural areas suffer from unemployment problems and depopulation. New firms are needed and the old ones should gain growth in order to keep rural economy running. The aim of this working-paper is to describe the advantages and disadvantages of on-farm diversification. The data was collected by postal survey of 2100 "diversified" farmers and, as for norm-groups, 600 "regular" farmers and 590 other rural entrepreneurs. The data was analysed by using Kruskall-Wallis test and Mann-Whitney test. Non-agricultural activities were quite similar with "regular" enterprises in the same business and size. The turnover in the diversified farms was a little lower, but entrepreneurs evaluated the profitability and future possibilities similarly. On the other hand, diversified farms had more debts compared to other enterprises in same industries. Clearly one of the biggest advantages of being diversified is that the entrepreneur is less dependent on one source of income, hence they are be able to invest more or take bigger risks. Diversified farms are operating quite seriously also in agriculture and farmers in diversified have invested to agriculture similarly with norm group. The biggest disadvantage of diversification is the risk of over-diversification. Management of diversified enterprise is a very challenging task. Special attention should be paid on the profitability of all individual lines of businesses.