Karjanlanta nautakarjatilojen viljelykierrossa

Abstract

Tyypillisen maitotilan lypsylehmä saa vuoden aikana syömistään rehuista noin 160 kg typpeä ja 23 kg fosforia. Typestä noin 70 % ja fosforista noin 55 % on peräisin tilan omista rehuista. Typestä poistuu maidon mukana tilalta noin 43 kg ja fosforista noin 7 kg. Lehmän lantaan jää vuodessa 125 kg typpeä ja 18 kg fosforia. Kun osa typestä haihtuu ammoniakkina jo ennen lannan varastointia ja osa lannasta jää laitumelle, lehmää kohti varastoitava lannan typpimäärä on noin 75 kg ja fosforimäärä noin 8 kg. Kun lehmän kotoisten rehujen typpilannoitusta tarvitaan 200 kg ja fosforilannoitusta 22 kg, varastoidun lannan typpi- ja fosforimäärä on suhteessa ravinnetarpeeseen melko pieni. Lannan levitys sen ravinteiden enimmäiskäytön sallimissa rajoissa on kuitenkin usein vaikeaa, koska lanta halutaan levittää ensisijaisesti vain rehuviljan lannoitteeksi. Pääosan nautakarjatilojen viljelykierrosta täyttää kuitenkin nurmi, jonka hehtaarikohtainen typpi- ja fosforilannoitustarve on lisäksi huomattavasti suurempi kuin viljan. On ilmeistä, että karjanlannan levitykseen ja rehuviljelyyn tarvitaan molempien kannalta nykyistä toimivampia ratkaisuja. Typpilannoituksen hyväksikäytön tehostaminen kotieläintilojen rehuviljelyssä edellyttää sitä, että kykenemme ennustamaan nykyistä paremmin maasta kasvukauden aikana vapautuvan typen määrän.