Vesilintuseurannan tulokset 2025

Vesilintulaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia ja selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä ja eri puolilla Suomea. Tietoja tarvitaan mm. vesilintujen elinympäristöjen hoidon suunnitteluun ja metsästyksen mitoittamiseen sekä vesiluonnon monimuotoisuuden seurantaan. Vesilintuseurantaa koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, ja laskennoista vastaavat vapaaehtoisesti metsästäjät ja lintuharrastajat. Vesilintuseurannan tulokset koko seurantajaksolta 1986–2025 osoittavat, että Suomen vesilintukannat ovat pääosin taantuneet voimakkaasti. Taantuminen on ollut erityisen voimakasta rehevissä vesistöissä. Jouhisorsan, lapasorsan, haapanan, tukkasotkan, punasotkan, mustakurkku-uikun ja nokikanan taantumat ovat olleet pitkällä aikavälillä hyvin jyrkkiä. Toisaalta karujen vesien kuikka on ollut kannankehitykseltään vakaa, ja monissa vesistötyypeissä viihtyvä laulujoutsen runsastunut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osa vesilintukannoista on ollut vakaita tai jopa elpynyt, erityisesti pohjoisilla alueilla. Esimerkiksi telkän ja sinisorsan kannat ovat vahvistuneet pohjoisessa, mikä voi liittyä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Vuosi 2025 oli poikastuoton kannalta kaksijakoinen. Sinisorsan ja telkän poikastuotot olivat valtakunnallisesti edellisvuotta vahvempia, kun taas tavin ja haapanan poikastuotot pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa. Luken Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla toteuttamissa metsähanhiseurannan helikopterilaskennoissa on seurattu myös sorsien poikastuottoa 2023–2025, ja laskentojen perusteella poikastuotto oli 2025 heikompaa kuin vuosina 2023–2024, erityisesti telkällä. Pohjoisen Suomen ilmeinen heikompi poikastuotto voi johtua myyräkantojen romahtamisesta ja sen seurauksena lisääntyneestä petopaineesta. Vuosi 2025 oli vesilintujen osalta vaihteleva. Useiden lajien parimäärät kasvoivat vuoteen 2024 verrattuna, ja muutamilla lajeilla poikastuotto oli keskimääräistä parempaa. Tämä ei kuitenkaan riitä kääntämään pitkän aikavälin tarkastelun osoittamaa kantojen taantumista, joka on erityisen silmiinpistävää rehevien vesistöjen lajistossa. Tulokset korostavat suojelutoimien, erityisesti kosteikkojen kunnostuksen ja petokannan hallinnan, kiireellisyyttä. Syyt vesilintujen vähentymiseen ovat moninaiset. Osa lajeista kärsii etenkin rehevöitymisestä ja veden värin tummumisesta mm. ympäröivien alueiden ojituksen takia. Osalla lajeista taas vieraspetojen runsaus on todennäköisesti tärkeä taantumisen syy. Kosteikkojen ennallistaminen on tärkeä keino parantaa vesilintukantojen tilaa.