Suomen kalatalouden huoltovarmuusselvitys

Abstract

Luonnonvarakeskus teki maa- ja metsätalousministeriön toimeksiantona selvityksen kalan huoltovarmuuden nykytilasta ja kehitysmahdollisuuksista. Selvityksessä kuvataan suomalainen huoltovarmuusjärjestelmä sekä Suomen kalatalouden rakennetta ja toimintaa normaalioloissa. Selvityksessä kerrotaan kalatalouden huoltovarmuuteen liittyvää historiaa ja analysoidaan kalatalouden tämän hetken huoltovarmuutta toimialoittain. Analyysin perusteella tehdään ehdotuksia Suomen kalatalouden huoltovarmuuden kehittämiseksi. Kalat ovat merkittävä tuoreen eläinproteiinin hajautettu varanto eri puolella Suomea. Kala on kriisiaikoina ollut tärkeää ravintoa. Poikkeusoloissa vapaa-ajan kalastuksen merkitys ruokahuollossa kasvaa. Vesistöissämme on myös kalavaroja, jotka kestävät kaupallisen pyynnin lisäämisen. Tärkeintä kalavaraamme silakkaa voitaisiin käyttää entistä enemmän ihmisravinnoksi. Kalankasvatuksella on parhaat mahdollisuudet lisätä kotimaista kalan tuotantoa merkittävästi. Kotimainen kalateollisuus toimii pääosin ulkomaisen kalan varassa, minkä vuoksi myös tuontikalan saatavuus on pystyttävä turvaamaan. Suomen kalaomavaraisuus on muihin elintarvikkeisiin verrattuna hyvin matala. Kalan omavaraisuuden parantaminen kotimaista tuotantoa lisäämällä on keskeisin huoltovarmuutta parantava toimenpide. Tuotantoa ei pystytä poikkeusoloissa yhtäkkiä merkittävästi lisäämään vaan kalatalouden elinkeinojen elinvoimaisuutta, taloudellista kestävyyttä ja kasvua pitää kehittää eri keinoin normaalioloissa. Kotimaisen kalan edistämisohjelman sekä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan vesiviljelystrategiat tähtäävät suomalaisen kalan tuotannon merkittävään lisäämiseen vuoteen 2035 mennessä. Niiden toteuttaminen on huoltovarmuuden varmistamiseksi tärkeää. Kannattava riittävän suurella tuotantomäärällä toimiva kalatalouden arvoketju mahdollistaa joustavan ruokahuollon erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tiukka lainsäädäntö rajoittaa tällä hetkellä kotimaisen tuotannon kasvumahdollisuuksia. Lainsäädännön tulee normaalioloissa mahdollistaa tuotannon kasvu ja lainsäädännön joustomahdollisuudet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tulee kartoittaa. Pyydystarvikkeiden, rehujen, rokotteiden ja lääkkeiden varastoja tulisi lisätä niin, että kriittisten tuotantovälineiden ja tarvikkeiden saatavuus olisi kaikissa oloissa turvattu. Erityisesti polttoaineen ja sähkön saatavuus kriittisille toiminnoille tulisi turvata. Kalataloudelle olisi hyvä laatia konkreettinen toimintasuunnitelma häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. Kalatalouden toimijoille tulisi antaa huoltovarmuuteen liittyvää koulutusta, jotta jokainen tietää asemansa ja tehtävänsä erilaisissa poikkeustilanteissa. Pitäisi myös varmistaa, että kalataloudessa on tehty tarvittavat henkilövaraukset kriittisiä töitä varten. Kalatalouden viranomaisista, järjestöistä ja huoltovarmuuskeskuksen edustajista tulisi perustaa ohjausryhmä, joka ohjaa, koordinoi ja seuraa kalatalouden huoltovarmuuden kehittämistä.