Pellon hallintaoikeuden yhteys maanparannuksiin - esimerkkinä kalkitus ja fosforilannoitus

Abstract

Pellon kasvukunto vaikuttaa ratkaisevasti luonnon resurssien hyödyntämiseen, maatalouden aiheuttamaan ympäristökuormitukseen, elintarvikkeiden tarjontaan ja näin myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Maan kasvukunnosta tulee siksi huolehtia hyvin. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi viljelijät ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, jossa tuotteiden suhteelliset hinnat ovat laskeneet merkittävästi, ja yhä suurempi osuus tuloista tulee suorina tukina. Myös tuotannon suunnittelujänne on usein lyhentynyt. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi se, että 30 % viljelijöiden käytössä olevasta peltoalasta ei ole heidän omistuksessaan. Useiden maatalousekonomian alan tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että uudessa toimintaympäristössä viljelijöillä ei ole samanlaisia kannusteita maan kasvukunnosta huolehtimiseen kuin aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kasvukuntoon vaikuttavista komponenteista kalkituksen ja fosforilannoituksen taloutta. Laadittujen mallilaskelmien perusteella tuotteiden hinnan lasku ja vuokraviljelyn yleistyminen pienentävät kalkituksen ja fosforilannoituksen kannattavuutta. Lyhyillä vuokrasopimuksilla toimittaessa taloudellisesti kannattava fosforilannoitus tyydyttävässä viljavuusluokassa on vain muutama kilo hehtaaria kohti, ja vain kaikkein happamimpia peltoja (viljavuusluokaltaan huono tai huononlainen) kannattaa kalkita. Keskeisin tulos on se, että vuokrapeltojen taloudellisesti optimaalinen fosforilannoitus ja kalkitus poikkeavat siitä, mikä on taloudellisesti optimaalista omilla pelloilla. Optimointi suoritettiin dynaamista ohjelmointia hyödyntäen. Tutkimuksessa selvitettiin kannattavuuskirjanpitotilojen lohkoaineiston perusteella, onko maan kasvukunnossa jo havaittavissa olevia eroja viljelijän omistamien lohkojen ja vuokrattujen lohkojen välillä. Viljelijän omien ja vuokrattujen peltojen pH:n tasoero on nyt 1/2 viljavuusluokkaa ja helppoliukoisen fosforin tasoero 1/3 viljavuusluokkaa viljelijän omien peltojen hyväksi. Peltojen kasvukunnon ollessa kohtalaisen hyvä ei viljavuuden tasoero aiheuttane kuitenkaan vielä merkittävää eroa omien ja vuokrattujen peltojen sadontuottokyvyssä. Suomalaisissa olosuhteissa käteismarkkinoihin perustuva pellonvuokraus ei luo viljelijöille kannusteita toimia yhteiskunnan kannalta tehokkaasti.

The condition of fields has a decisive effect on the use of natural resources, environmental loading from agriculture, food supplies and the whole welfare of society, and due attention should therefore be paid to this. Since Finland joined the EU, farmers have found themselves in a new situation in which the prices paid for their products have decreased substantially in relative terms and they are receiving progressively larger proportions of their incomes in the form of support payments. They are also frequently obliged to adopt a more short-term approach to the planning of production. One reason for this is that as much as 30% of the arable land available to farmers is not owned by them. It may now be assumed in the light of a number of studies in agricultural economics that this new operating environment does not give farmers the same encouragement to improve the quality of their fields as they had in the past. The work reported here set out to describe the economics of liming and phosphate fertilization as components affecting the condition of agricultural land. Its model-based calculations indicate that the fall in the prices of agricultural products and the increase in the renting of land for cultivation have indeed reduced the profitability of both liming and phosphate fertilization. The economically viable level of phosphate fertilization on land of satisfactory fertility rented on a short-term basis is only a few kilograms per hectare, and it is only reasonable to spread lime on farm land in the most acid classes of all, those of poor or moderate poor fertility. The main finding is a marked discrepancy in optimal phosphate fertilization regimes between rented land and the farmer's own land, as shown by optimisation performed by dynamic programming. A survey of cultivated fields on accounting farms aimed at determining whether any differences in condition existed between rented fields and those owned by the farmer suggested that the difference in pH is already equivalent to half that between two consecutive fertility classes and that in soluble phosphorus 1/3 of a fertility class, both in favour of the latter category. All the time the fields are in reasonably good condition, however, such differences in fertility will probably not lead to significant discrepancies in harvest yields. It can nevertheless be concluded that under Finnish conditions, the cash-renting of arable land on the open market does not provide farmers with incentives to operate efficiently from the point of view of society at large.