Seleenityöryhmän raportti 2008

Abstract

Suomessa on vuodesta 1984 alkaen lisätty seleeniä moniravinteisiin lannoitteisiin. Tavoitteena on ollut näin turvata kotieläinten ja väestön seleeninsaanti. Seleenilannoitus on nostanut selvästi kotimaisten elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuuksia. Niin kävi jo kasvukaudella 1985, jolloin seleenipitoiset lannoitteet olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Seleenin määrää lannoitteissa on muutettu vuoden 1984 jälkeen kolme kertaa (1990, 1998, 2007). Muutosten taustalla ovat olleet elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuuksien sekä seleenin saannin vaihtelut. Viimeisimmän 2007 tehdyn muutoksen vaikutukset näkyvät vasta kasvukaudella 2008. Vuonna 1998 lannoitteiden seleenipitoisuutta nostettiin kuudesta kymmeneen mg kg-1, koska elintarvikkeiden seleenipitoisuudet ja sitä kautta väestön seleenin saanti ja ihmisen veren seerumin seleenipitoisuudet olivat pienentyneet. Tämän toimenpiteen vaikutuksesta rehujen, peruselintarvikkeiden ja kokoveren seleenipitoisuudet nousivat 20 50 % vuodesta 1999 vuoteen 2002. Tämä muutos ei ollut pysyvä, vaan pitoisuudet ovat tämän jälkeen laskeneet lannoitteiden käyttömäärien jatkuvasti vähentyessä. Väestön keskimääräinen seleenisaanti on viime vuosina vakiintunut 0,065:een mg/vrk/10 MJ. Saanti on laskenut 2000-luvun alkupuolelta noin 20 %. Seleeninsaanti on yhä riittävällä ja turvallisella tasolla ja vastaa suosituksia. Tärkeimmät seleeninlähteet ovat maito ja liha, joista saadaan lähes 70 % päivittäisestä seleenistä. Suomen olosuhteissa natriumselenaatin lisäys lannoitteisiin on osoittautunut tehokkaaksi, turvalliseksi ja edulliseksi keinoksi vaikuttaa kotieläinten ja väestön seleeninsaantiin. Systeemi on myös kontrolloitavissa suunnitelmallisen ja tarkasti kohdennetun seurannan ansioista.

In Finland compound fertilizers have been supplemented with sodium selenate since 1984. The effects of the selenium fertilizations were significant. Selenium content of domestic foods, feeds was increased about 4 to 10-fold and human selenium intake attained an adequate level. Since 1984 the selenium content of fertilizers has been revised three times (1990, 1998, 2007). The effects of the latest revision in 2007 will be seen in the growing season 2008. In 1998 the selenium supplementation level of fertilizers was raised from 6 to 10 mg kg-1 because the lowering of the selenium supplementation level in 1990 and deceasing use of fertilizers had clearly decreased the selenium contents of foods, feeds, human blood and the dietary selenium intake. The amendment in fertilizer selenium in 1998 increased the selenium levels of basic foods, feed, whole blood and the selenium intake 20-50% during 1999-2002. Since then the selenium contents have decreased somewhat due to the continually decreasing use of fertilizer. The average daily selenium intake has stabilized to the level of 0,065 mg/day at an energy level of 10 MJ. It has decreased about 20% from the beginning of 2000. However, the selenium intake meets well the recommendations and in considered to be a satisfactory and safe level. The most important sources of selenium are milk and meat, which contribute 70% of the total selenium intake. In Finnish geochemical and climatic conditions the supplementation of fertilizers with sodium selenate has proved to be an effective, safe and economical way to affect the selenium intake of the population and domestic animals. The system is also systematically controlled through accurately allocated follow- up study.

I Finland har man sedan 1984 tillsatt selen i gödsel i syfte att säkra selenintaget för både husdjur och befolkningen. Selenberikade gödslet har klart höjt selenkoncentrationen av inhemska födoämnen och foder. Förhöjningen syntes redan under växtperioden 1985 då de selenberikade gödslen togs för första gången i bruk. Mängden selen i gödsel har ändrats 3 gånger sedan 1984, dvs. 1990, 1998 och 2007. Den senaste ändringens verkan på selenhalterna framgår först under växtperioden 2008. Selenhalten av gödslen höjdes från 6 till 10 mg/kg år 1998 för att födoämnens selenhalter och selenintaget hade klart minskat. Detta berodde på ändringen av selenmängden i gödsel från 16 till 6 mg/kg år 1990 och den minskande användningen av gödsel. Förändringen år 1998 föranledde till att selenhalterna av foder, basfödoämnen och humant blod steg från 1999 till 2002 med 20-50%. Förändringen var inte beståndig och halterna har minskat i takt med den minskande gödselförbrukningen. Befolkningens selenintag har under de senaste åren uppnått nivån 0,065 mg/ dag/10 MJ. Intaget har minskat från 2000-talets början med c. 20%. Selenintaget är ännu tillfredställande och tryggt och möter kraven av kostrekommendationerna för selen. De viktigaste selenkällorna är mjölk och kött vilka svarar för 70% av det dagliga selenet. Under finska förhållanden har selenberikningen av gödsel med natriumselenat visat sig vara ett effektivt, säkert och ekonomiskt sätt att påverka selenintaget av både husdjur och människor. Systemet är kontrollerbart planmässigt och noggrant med hjälp av det på selen inriktade programmet.