Talvitomaatin tuotantokustannus ja kannattavuus

Abstract

Tutkimuksen tavoite oli selvittää viljelyn tuotantokustannus ja kannattavuus tomaatin talvituotannossa.Tutkimus perustuu pääasiassa viljelykokeissa saatuihin satotasoihin sekä siinä käytettyjen tuotantopanosten määriin. Tutkimuksessa laadittiin viljelymallit kahdelle eripituiselle valotusjaksolle: 12 tunnin sekä 12-16 tunnin valotusmallit. Lisäksi laadittiin mallit kahdelle erikokoiselle yritykselle (2 000 m2 ja 5 000 m 2 ). Mallilaskelmissa kasvustojen sadonkorjuu aloitettiin lokakuun alussa, ja sitä jatkettiin lähes 34 viikkoa. 12 tunnin tekovalojaksoilla myyntikelpoinen sato oli 37 kg/m 2 ja 12-16 tunnin tekovalojaksolla 44 kg/m 2 . Talvella (viikoilla 45-9) tomaatit myydään rasiapakattuna, muulloin laatikkopakattuna. Kannattavuuslaskelmassa myyntituotot on laskettu yhdistämällä eri kasvustojen viikkosato ja kyseisen viikon markkinahinta (vuosien 1999-2001 keskiarvo sekä viljelijäkysely). Tuotantotarvikkeiden käyttömäärät vaihtelevat eri kasvustojen laskelmissa riippuen muun muassa satotasoista sekä vuodenajasta. Panosten hintatasoon vaikuttaa myös määräalennukset. Tuotantokustannus oli suurella yrityskoolla ja pitemmällä tekovalojaksolla 106 Eur/m 2 (2,42 Eur/kg). Pienellä yrityskoolla ja lyhemmällä tekovalojaksolla tuotantokustannus oli 102 Eur/m2 (2,73 Eur/kg). Pitemmällä tekovalojaksolla saatu lisätuotto kattoi syntyneet lisäkustannukset. Suurin tuotantokustannuserä oli tarvikkeet, joka muodosti noin 57 % kokonaiskustannuk-sista. Sähkön osuus tarvikekustannuksista oli merkittävä, noin 43-48 %. Työkustannus oli 15-18 % ja omaisuudesta aiheutuvat kustannukset 19-22 % kokonaiskustannuksista. Tutkimustulokset osoittavat, että talvitomaatin tuotanto on laskelmassa käytetyillä sato-, hinta- ja kustannustasoilla kesätomaattiin verrattuna huomattavasti kannattavampaa. Parhaimman tuloksen antoi suuri yrityskoko ja pitempi tekovalojakso. Siinä pääoman tuottoprosentti oli jopa yli 30 prosenttia. Talouslaskelman hyvään tuloksen vaikuttaa osaltaan suhteellisen korkea sato ja talvikauden aikana tuotteesta saatava korkeampi myyntihinta. Mallin mukaan jokaisesta myydystä tomaattikilosta saatiin voittoa noin euron verran. Vuosiliikevaihto oli 2 000 m 2 :n malliyrityksessä noin 306 000 Eur, josta myyntituloja oli noin 283 000 Eur. Vuositasolla myyntikate oli 172 000 Eur, käyttökate 124 000 Eur ja liikevoitto 97 500 Eur. Hintariski oli suurin rasiapakkausaikana. Mallilaskelmien oletukset huomioon ottaen tuotanto olisi vielä kannattavaa, vaikka hinta laskisi rasiapakkausaikana 30 % eli noin 3,15 euroon kilolta. Koko vuoden keskihinnan (rasia- ja laatikkopakattu) huomioon ottaen kannattavuus ei kestäisi näin suurta hinnan alenemista. Hinnan lasku nykytasosta ei vielä veisi kokonaan pohjaa kannattavalta talvituotannolta Suomessa. On kuitenkin muistettava, että mallilaskelmassa satotaso on suhteellisen korkea. Uuden tuotantomenetelmän mukana tulee usein ongelmia, jotka aloittavalla viljelijällä ilmenevät satotasoissa. Toisaalta satotasot ovat kokeiluvaiheen ohittaneen ammattitaitoisen viljelijän saavutettavissa.

The purpose of the study was to find out the costs and profitability in the production of tomatoes during the winter season. The study is largely based on yield levels reached in cultivation examinations as well as the input quantities used in these. Cultivation models were constructed for two different lighting periods, one of 12 hours and one of 12-16 hours, as well as two unit sizes (2,000 m2 and 5,000 m2). In the model calculations har-vesting was started in the beginning of October and continued for almost 34 weeks. With 12 hours of artificial lighting the marketable crop was 37 kg and with a period of 12-16 hours it was 44 kg per square metre. In winter (weeks 45-9) tomatoes are sold in small boxes, at other times they are packed in larger boxes and sold in bulk. In the profitability calculation the sales returns have been calculated by combining the weekly crop and the market price of the week in question (average price in 1999-2001 and farmer enquiries). The use of inputs varies in the calculations depending, among other things, on the yield levels and time of the year. Volume discounts also influence the input prices. In large units and with the longer lighting period the production cost was 106 m2 ( 2.42 kg), while in the smaller units and with less lighting it was 102 m2 ( 2.73 kg). Addi-tional return obtained with the longer lighting period compensated for the higher costs. The largest production cost item was implement cost, which accounted for about 57 per cent of the total costs. The share of electricity in the implement cost was considerable, about 43-48 per cent. Labour cost accounted for 15-18 per cent and costs due to property for about 19-22 per cent of the total costs. The research results show that the production of tomatoes in winter, at the yield, price and cost levels used in the calculations, is more profitable than the production in other seasons. The best result was achieved in the larger units and by means of the longer lighting period, where the return on capital was more than 30 per cent. The relatively high yield and high prices for the products during winter contributed to the good result obtained in the eco-nomic calculation. According to the model, the profit for each kilo of tomatoes sold was about one euro. The annual turnover in the model unit with 2,000 m2 totalled about 306,000 and the sales income was about 283,000. The annual gross margin on sales was 172,000, gross margin was 124,000 and operating profit was 97,500. In this model the production would be profitable even if the price fell by 30 per cent, i.e. to about 3.15 kg, during the winter weeks, and thus it seems that a fall in the prices from the current level would not seriously damage the possibilities for producing tomatoes in winter. It should be noted, however, that the model calculations are based on a relatively high yield level. In-troducing new production methods involves problems which are reflected in the yield lev-els, while the higher yields can be reached by skilled producers who have passed the ex-perimentation stage.