Metsätaloudessa vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeille asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen

Metsätalouden vesistökuormituksen vähentäminen on eräs Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteista (Valtioneuvoston periaatepäätös 27.3.2008), jolla pyritään Euroopan Unionin (EU) vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) mukaiseen vesistöjen hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2015 mennessä. Metsätalouden osuus vesistöjen fosfori- ja typpikuormituksesta on alle kymmenen prosenttia. Kuormi¬tus on kuitenkin laaja-alaista, ja merkittävää etenkin pienissä latvavesissä sekä metsätalousvaltaisilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vesistökuormituksen vähentämiseen pyritään mm. jättämällä pienvesien ja vesistöjen ympärille leveydeltään ja käsittelyasteeltaan vaihtelevia maa-alueita suojavyöhykkeiksi kunnostusojitus-, hakkuu- ja lannoituskohteisiin. Ekologisten syiden lisäksi suojavyöhykkeitä jätetään luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja maisemallisista syistä. Raportin tavoitteena on luoda katsaus vesistöjen ja pienvesien varsille jätettäviä suojavyöhykkeitä koskeviin säädöksiin sekä metsäorganisaatioiden ohjeisiin ja suosi¬tuksiin. Metsäorganisaatioiden laadunseurantojen ja henkilöhaastattelujen avulla pyrittiin selvittämään, millaisia suojavyöhykkeet todellisuudessa ovat.Metsäsertifioinnin ja metsäorganisaatioiden ohjeissa ja suosituksissa eri metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä jätettävien suojavyöhykkeiden ominaisuudet (mm. leveys, puusto ja maanpinnankäsittely) on määritelty tarkoin. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion talousmetsien luonnonhoidon laadunseu¬rantojen sekä metsäorganisaatioissa toteutettavien muiden arviointien perusteella ohjeita noudatetaan yleensä hyvin tai erinomaisesti niin yhtiöiden kuin yksityistenkin omistuksessa olevissa metsissä. Arvioinneissa ei kuitenkaan seurata suojavyöhykkeiden toimivuutta. Välttävien ja heikkojen arvioi¬den määrä oli pieni ja syynä oli yleensä liian kapea suojavyöhyke, mikä on saattanut johtua kohteen yksilöllisten ominaisuuksien tunnistamisen ongelmista ja minimivyöhykkeen jättämisestä. Seurantoihin, ohjeiden tarkennuksiin sekä koulutukseen panostetaan metsäorganisaatioissa edelleen. Suunnittelussa vesiensuojelun laatua ja tehoa pyritään parantamaan suojavyöhykkeiden osalta siten, että kuormituksen kannalta kriittisiin kohtiin jätettäisiin leveämpiä vyöhykkeitä.