Maaperän ja kasvillisuuden ravinteet Tohmajärven laidunkokeessa vuosina 1994-2004

Tohmajärven metsälaidunnuskokeessa selvitettiin monitieteisellä tutkimuksella emolehmien laidunnuksen vaikutusta laidunympäristöön. Samalla seurattiin lehmien tuotosta. Koealoina oli kaksi metsälaidunlohkoa ja yksi niittylohko. Maaperän ja kasvillisuuden pääravinteet määritettiin koealueelta vuosina 1995 1996 ja 2004 2005 standardimenetelmin. Näiden lisäksi tehtiin maaperän sukkulamatoanalyysit mittaamaan ravinnekierron muutoksia. Tohmajärven koealue osoittautui heterogeeniseksi. Kaikki koelohkot olivat erilaisia varttunut koivikko oli ravinteikkain ja sekametsä niukkaravinteisin. Koivikkoalueen sisällä ravinnepitoisuuksien vaihtelu tosin oli melko suurta. Kokeessa laidunpaine etenkin metsälohkoilla oli suhteellisen pieni, ja laiduntamisen vaikutukset näkyivätkin parhaiten intensiivisemmin laidunnetulla niityllä. Sukkulamatoanalyysien perusteella ravinnekierto kiihtyi etenkin niityllä kymmenen vuoden aikana, mutta uuttuvien ravinteiden määrässä ei havaittu merkittäviä muutoksia sen paremmin niityllä kuin metsässäkään. Ravinteista vain kaliumia saatiin koko alueelta kokeen päättyessä enemmän kuin kokeen alkuvaiheessa; kalsium, magnesium ja fosfori olivat vähentyneet. Laiduntamattomille koealoille kertyi nopeasti orgaanista ainetta, ja tätä kautta sekä maaperän kokonaishiilipitoisuus että -typpipitoisuus nousivat. Kokonaistyppitaso jäi silti vain 0,2 0,6 prosenttiin. Kasvien P-, K-, Mg- ja Ca-pitoisuudet pysyivät ennallaan tai laskivat kokeen aikana. Tohmajärven kokeessa laidunnus pienellä laidunpaineella ei muuttanut kymmenessä vuodessa olennaisesti alueen ravinnekiertoa.