Menetelmä maankäytön kehityksen ennustamiseen : Pinta-alojen kehitys ja kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2040

Abstract

Suomessa maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori (LULUCF) on merkittävä kasvihuonekaasujen nielu. Koko 2000-luvun sektorin nielu on kattanut yli 30 % Suomen kokonaispäästöistä, nielun ollessa suurimmillaan lähes 60 % muiden kasvihuonekaasusektoreiden päästöistä. EU:n päätökset ja YK:n ilmastosopimukset velvoittavat Suomea raportoimaan vuosittain kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat sekä määrävälein ennusteet päästöjen kehityksestä. Maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjen ennusteita on laadittu aiemmin historiatietoon perustuen. Nämä ennusteet ovat olleet epävarmoja, koska niiden oletukset ovat sen ajankohdan määrittämät, jota käytetään ennusteen luomiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmä maankäytön ja maankäytön muutosten ennusteiden luotettavuuden parantamiseksi niin, että ennusteessa käytetään myös muita tietoja kuten väestöennustetta ja yhdyskuntarakennetta historiatietojen lisäksi. Erityisesti tavoitteena oli parantaa rakennettujen alueiden ennustetta. Lähtötietojen tarkentamiseksi ja rakennettujen alueiden ennusteiden osalta tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hankkeessa kehitettiin menetelmä maankäytön ennustamiseen ja tuotettiin kehitetyllä menetelmällä pinta-alaestimaatit, sekä laskettiin kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat vuoteen 2040. Laskentamenetelmässä yhdistettiin Suomen kasvihuonekaasuinventaarion maaluokkatietoja, Suomen ympäristökeskuksen laskentamallin tuottamia tuloksia rakennetulle maalle ja asiantuntijaarvioita maankäytön kehittymisestä mukaan lukien ilmasto- ja energiastrategian linjaukset. Näitä tietoja yhdisteltiin erilaisten pinta-alaskenaarioiden tuottamiseksi. Pinta-alaskenaarioiden mukaan merkittävimmät maankäytössä tapahtuvat muutokset ovat rakennettujen alueiden pinta-alan kasvu ja siitä aiheutuva metsämaan alan vähentyminen. Rakennettuja alueita tulee merkittävästi myös viljelysmaista. Turvetuotantoalojen pinta-ala vähenee suhteellisesti kaikkein eniten verrattuna muihin maankäyttöluokkiin, noin kolmasosan. Maaluokkien pintaalaennusteet poikkeavat huomattavasti siitä, mitä pelkkään historialliseen tietoon perustuvat trendit olisivat tuottaneet. Etenkin rakennettujen alueiden osalta tulokseen vaikuttivat yhdyskuntarakenteen ja väestön kehityksen sisällyttäminen ennusteeseen. Maankäytön ennusteiden mukaisesti laskettiin maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvat hiilivarastojen muutokset sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt. Lisäksi laskettiin metsälannoituksen, typen mineralisaation, kulotuksen ja metsäpalojen päästöt. Metsämaa näyttää edelleen säilyvän LULUCF-sektorin merkittävimpänä luokkana ja nieluna. Metsämaan nielu kasvaa suhteellisen tasaisesti koko ennustetun aikasarjan ajan johtuen puuston kasvun lisääntymisestä. Rakennettujen alueiden päästöt kasvavat hieman johtuen pinta-alojen kasvusta tasaantuen kuitenkin 2030-luvun loppupuolella. Kosteikkojen päästöt puolestaan pienenevät hieman lähinnä turvetuotannon päästöjen pienenemisen vuoksi. Viljelysmaan kokonaispäästöt kasvavat, koska eloperäisten maiden osuus peltomaasta kasvaa. Kasvihuonekaasupäästöjen projektiot saadaan tällä menetelmällä laadittua riittävän suurella tarkkuudella esimerkiksi EU:n politiikkatoimien vaikuttavuuden raportointia varten. Epävarmuudet ovat kuitenkin suuret, koska monet tekijät voivat vaikuttaa maanomistajien maankäyttöpäätöksiin tulevina vuosina. Mahdollisten uusien politiikkatoimen sisällyttäminen ennusteisiin edellyttää sekä pinta-alojen arvioinnin että päästölaskennan edelleen kehittämistä.