Porotalouden taloudelliset menestystekijät

Abstract

Porokarjan koon kasvattamisen tavoitteena on kannattavuuden parantaminen. Myös poronlihan hinta ja eläinperusteinen tuki sekä yleinen tavoite porokarjan koon kasvattamiseen ovat olleet merkittäviä syitä jotka ovat vaikuttaneet porokarjojen kasvuun. Petovahingot ovat merkittävä syy siihen, ettei porokarjaa ole kyetty lisäämään. Siirtyminen lisäruokintaan on erityisen poronhoitoalueen pohjoisosassa (saamelaisalue) ollut muita alueita merkittävämpi syy porokarjan kasvattamiselle. Paliskunnan tekemät ratkaisut oli tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikutti porokarjan koon pienenemiseen. Erityisen poronhoitoalueen eteläosassa sekä porolaidunten riittämättömyyden että taloudellisten syiden takia on jouduttu teurastamaan poroja. Nämä ovat vaikuttaneet porokarjan pienenemiseen. Eteläisellä (kaakkoisosan) poronhoitoalueella petovahingot ja eläinperusteisen tuen alaraja olivat merkittäviä syitä porokarjan pienenemiselle. Pohjoisilla poronhoitoalueilla enemmistö vastaajista tunsi poronhoitotöiden helpottuneen, kun taas eteläisellä poronhoitoalueella katsottiin poronhoitotöiden vaikeutuneen. Tieto- ja puhelintekniikka sekä mönkijöiden käytön lisääntyminen ovat merkittävimmät poronhoidon helpottumiseen vaikuttaneet tekijät. Poromiesten määrän vähentyminen koetaan erityisesti eteläisillä poronhoitoalueilla suureksi ongelmaksi. Poronomistajat käyttävät keskimäärin 610 tuntia vuodessa poronhoitotöihin, josta paliskunnalle tehdään 29 %. Porolaidunten, varsinkin talvilaitumista tärkeimpien jäkälälaidunten, kunto on huonontunut suuresti koko poronhoitoalueella. Myös kevättalvella ennen tärkeät luppolaitumet ovat vähentyneet ja porojen saatavilla on paliskunnissa nykyään vähän tai ei lainkaan luppoa. Talvilaidunten vähenemisen ja kulumisen myötä porojen talvinen lisäruokinta on yleistynyt ja lisääntynyt koko poronhoitoalueella. Porojen lisäruokinta on nykyään jokavuotista, ja siitä on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suuri kustannustekijä ja porolaitumiin rinnastettava tärkeä tuotantotekijä. Talvilaidunten nykyinen tila ja tapahtunut jatkuva muutos huonompaan suuntaan koko poronhoitoalueella viittaavatkin siihen, että nykyisen poromäärän ylläpito ei ole enää mahdollista pelkästään luontaisen talviravinnon varassa. Eläkkeet ovat poromiesruokakunnan suurin tulonlähde. Keskimäärin lähes neljännes poromiesperheen tuloista tulee eläkkeistä. Porotalouden tuloista ja palkkatuloista tulee keskimäärin noin viidennes kummastakin. Alueelliset erot olivat suuria: erityisen poronhoitoalueen eteläosassa jopa 44 prosenttia tuloista tulee eläkkeistä, pohjoisosassa (saamelaisalueella) vain 5 %. Eläkkeiden osuus on merkittävin pienissä porokarjoissa. Poronhoitajilla on vahva poronhoidollinen identiteetti ja näkemys poronhoidosta kulttuurisena elinkeinona. Poronlihan hyvästä imagosta ja muihin lihatuotteisiin verrattuna korkeammasta kuluttajahinnasta huolimatta useimmilla porotiloilla ei mene taloudellisesti kovin hyvin ja poronlihan markkinointiin liittyy lukuisia ongelmia. Porotilojen kannattavuus on jäänyt maatalouden kannattavuuteen verrattuna suhteellisen heikoksi. Tilivuonna 2006/2007 porotalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,32, joten yrittäjäperhe sai työtulona 32 prosenttia palkkavaatimuksesta eli 4,0 työtunnilta ja 1,6 prosentin koron porotalouteen sijoittamalleen omalle pääomalle. Yksi merkittävä syy porotalouden huonolle kannattavuudelle on poronlihantuotannon ja jatkojalostuksen epäyhtenäisyys. Poronlihatuotteiden markkinoilla onkin ominaisuuksia, joita voidaan pitää tyypillisinä epätäydelliselle, oligopoliselle kilpailulle: määräävä markkina-asema on 3-4 poroa jalostavalla yrityksellä. Pienet poronlihaa jalostavat yritykset pääsääntöisesti seuraavat isompien yritysten hinnoittelua ostaessaan poronlihaa tuottajilta. Markkinakaudella 2006/2007 poronlihan määrillä painotettu keskihinta tuottajalle oli 4,50 euroa/kg ja markkinakaudella 2007/2008 se oli noussut jo 5,32 euroon kilolta. Jatkojalostajayritysten maksamassa hinnoissa ei ollut juurikaan vaihtelua. Suoramyynnin määrä väheni 18 % ja poronlihan oman käytön osuus väheni 36 % hinnan noustessa. Tärkein syy suoramyynnille oli siitä saatu korkeampi myyntihinta. 92 prosenttia poronomistajista koki saavansa kaikista ruhonosista paremman hinnan suoramyynnin kautta. Lähialueen muilla työnsaantimahdollisuuksilla ei ollut juurikaan vaikutusta suoramyyntiin. Horisontaalinen, eli porotilojen välinen yhteistyö on paliskuntien sisällä voimakasta, mutta vertikaalinen, eli porotilojen, teurastamojen, jalostajien ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä ja sirpaloitunutta. Myös poronlihan suoramyynti on lisääntynyt ja poronlihan jatkojalostus on menettänyt suurtuotannon edut. Poronlihamarkkinoilla sopimustuotanto on lyhytjänteistä. Yli 90 prosenttia tuotantosopimuksista tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Keskimääräinen sopimuslisä pitkäaikaisissa tuotantosopimuksissa oli kaudella 2006/2007 kuusi senttiä poronlihakilolta. Kaudella 2007/2008 poronlihasta maksettiin sopimustuotannossa vähemmän kuin sopimuksettomilla markkinoilla. Sopimuslisien alhaisuus rajoittaa kiinnostusta tuotantosopimusten tekoon. Tuotantopanosten hankintasopimuksia poronomistajat tekevät hyvin vähän. Paliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoiman poronlihaa. Silloin pelkästään lihan hinta vaikuttaa ostajan päätöksentekoon ja laatu jää toisarvoiseksi tekijäksi. Paliskunnan kautta myytävässä porossa ei ole myöskään hintatakuuta. Kun poro kasvatetaan, ruokitaan, teurastetaan ja usein myös markkinoidaan paliskunnissa keskitetysti yhteistyönä, on yksittäisen poromiehen vaikeaa vaikuttaa poronlihan laatuun. Porotalouden verotus myös rajoittaa sopimustuotantoa ja kannustaa poromiehiä lisäämään suoramyyntiä. Sopimustuotannon avulla paliskunnat voisivat yhdistää myyntitoimintansa kilpailuttamalla poronlihan ostajat. Kaupan rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ohjaavat elintarvikemarkkinoiden kehitystä. Kansainvälinen elintarvikekauppa on kasvanut voimakkaasti ja kuluttajien valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Tuotevalikoimista on tulossa entistä tärkeämpi vähittäiskauppojen kilpailukeino. Eri myymälätyyppien ja kaupparyhmien valikoimien laajuus ja syvyys riippuu kohdeasiakasryhmien tarpeista. Poronlihatuotteet ovat arvokkaita erikoistuotteita ja niiden tarjonta painottuu laajan valikoiman myymälöihin, jotka tarjoavat runsaasti erilaisia tuotevaihtoehtoja. Poro on lihanjalostusyrityksille haastava raaka-aine. Se on kallis ja saatavuus on niukkaa. Yrityksen on vaikea saavuttaa suurtuotannon etuja jalostuksessa tai markkinoinnissa hyödyntäessään rajallista raaka-ainetta. Haasteista huolimatta poronliha on arvostettu ja haluttu raaka-aine monien positiivisten ominaisuuksien ansiosta. Sisällyttämällä poronlihatuotteita valikoimaansa yritykset vahvistavat yrityskuvaansa. Niukan pororaaka-aineen mahdollisimman tehokas käsittely voi johtaa siihen, että eri yritykset pyrkivät erikoistumaan tiettyihin tuotteisiin, tuoteryhmiin tai pakkauskokoihin. Pitkälle erilaistuneilla, kilpailullisilla vähittäismarkkinoilla kuluttajille on mahdollista tarjota monia laadukkaita, korkean jalostusasteen poronlihatuotteita. Poronlihaa voidaan pitää nykyaikaiseen elintarviketeollisuuteen ja kuluttajavaatimuksiin sopivana raaka-aineena. Viime vuosina markkinoille nousseiden poronlihatuotteiden suosio perustuu kuluttajien vaihtelunhaluun ja poronlihan myönteiseen mielikuvaan. Positiivisista markkinaedellytyksistä huolimatta tuotteisto ei tule nopeasti monipuolistumaan, sillä raaka-aineen niukkuus saattaa jo nykyisin rajoittaa tarjontaa. Lihanjalostajat eivät ole kovinkaan halukkaita kehittämään uusia tuotteita, jos raaka-aineen saatavuus tai hinta eivät luo siihen riittäviä edellytyksiä. Todennäköisesti yritykset pyrkivät entistä enemmän hyödyntämään poron imagoarvoa korkealuokkaisten tuotteiden markkinoinnissa.

Reindeer husbandry is a significant rural business in Northern Finland, also in terms of other activities such as tourism and food processing. Despite of this important role, reindeer husbandry has faced difficulties during past few years as the reindeer meat markets have been unstable, and the profitability of reindeer herding has been poor. The aim of this study is to give deeper understanding how economic environment of the reindeer herding has developed recently and how the industry could be developed further. The key questions of this study are: 1) how different factors have affected to the reindeer husbandry and reindeer meat markets, 2) how profitability of reindeer husbandry has developed and how it could be enhanced 3) how the structure of reindeer herding could be developed through retirement scheme systems and intergenerational transfers, The research was conducted with the co-operation of MTT Economic Research, Finnish Game and Fisheries Research Institute and University of Lapland. Both quantitative and qualitative methods were used in the analysis. Two large separate postal surveys were carried out during 2007, in addition financial results of book keeping reindeer husbandry farms were utilised and several expert interviews were conducted in order to get deeper insights to the phenomenon. According to the results the biggest strength of the husbandry is the main product, reindeer meat, itself. Reindeer meat is reasonably well differentiated product that is scarce and highly valued. The biggest weaknesses are the low profitability of reindeer husbandry, condition of winter grazing pastures of reindeer and partially inefficient supply chain. For the food processing industry the reindeer meat is a challenging raw material. The meat is highly valued and demanded because of its good image. However the increasing price together with decreasing supply of reindeer meat may limit the product and marketing developments in processing sector. The bookkeeping results of the reindeer husbandry show that financial position of the reindeer farms is quite weak. The average entrepreneurial income of the reindeer husbandry was about 5,41 in 2006/2007, and according to forecast it will be decrease about 8% in 2007/2008. The increase of the production costs has weakened the profitability. The average profitability coefficient of reindeer husbandry was 0.32 in 2006/2007 and 0.30 according to forecast in 2007/2008.Reindeer meat price, animal subsidy and the willingness to expanse the cattle are the reasons to increase reindeer cattle. Predators are a significant reason why reindeer herders have not been able to increase their cattle. Reindeer herders use in average 610 hours a year in reindeer business and of that time 29% for reindeer herding cooperative. Pensions are the biggest source of income for a reindeer herder household. Income from the reindeer business and salaries make both about a fifth. Differences between areas are remarkable. The biggest problems concerning intergenerational transfer in reindeer herding is the low level of closure pension and the lack of subsidies for the continuator. Reindeer herders see that cultural continuation is important part of reindeer herding and intergenerational transfers. Horizontal co-operation between reindeer farms is strong but vertical co-operation between reindeer herders and slaughters or retail trade is uncommon and splintered. Lack of quality-based extras is one of main reasons why reindeer growers are not interested in signing contracts. A particular problem in the Finnish reindeer meat market seems to be oligopoly pricing combined with asymmetric information: few reindeer meat-processing companies that give the reindeer meat market a price signal have an information advantage.