Virna viihtyy happamilla mailla ja käy viljan sekaan rehuksi

Abstract

Virnojen viljely on yleistynyt maassamme, ja virnat viihtyvät useimpia palkokasvilajeja paremmin myös happamilla mailla. Virnoja käytetään luonnonmukaisessa tuotannossa sekä viherlannoitukseen että rehuviljelyyn. MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla tehtyjen lihanautojen ruokintakokeiden perusteella rehu- tai ruisvirnan lisääminen viljakasvustoon ei paranna merkittävästi kokoviljasäilörehun ruokinnallista arvoa. Tulosten perusteella virnaseosten käyttö lienee perusteltua ainoastaan luonnonmukaisessa tuotannossa ja siellä nimenomaan biologisen typensidonnan vuoksi. Rehun laadun paranemisen kautta saatava hyöty jäi tutkimuksissa marginaalisen pieneksi. Kaikkien kokoviljasäilörehujen käyttöä ruokinnassa rajoittaa ensisijaisesti rehujen heikohko sulavuus, mutta kokoviljasäilörehut soveltuvat tästä huolimatta hyvin sonnien säilörehuruokintaan. Viljasäilörehujen tyypillinen ominaisuus on nimittäin se, että eläimet pystyvät syömään viljasäilörehujen kuiva-ainetta jopa enemmän kuin paremmin sulavaa nurmisäilörehua. Siten kokoviljasäilörehun heikohko sulavuus ei rajoita sen käyttöä ruokinnassa yhtä selvästi kuin sulavuudeltaan vastaavan nurmisäilörehun. Vehnä tuottaa yleensä ohraa suuremman kuiva-ainesadon, mutta vastaavasti ohra on osoittautunut tuotantovaikutukseltaan hieman vehnää paremmaksi.