Kuusialikasvoksen ravinnetila ja pituuskasvu ylispuuhakkuun ja lannoituksen jälkeen mustikkaturvekankaalla

Taitto: Irene Murtovaara

Turvemaiden varttuneissa hieskoivikoissa esiintyy usein luontaista kuusialikasvosta, jota voidaan hyödyntää metsänuudistamisessa vapauttamalla alikasvos ylispuuhakkuulla. Kuusialikasvoksen tuotoskyky riippuu keskeisesti puiden kivennäisravinteiden saatavuudesta. Paksuturpeisilla ja nevaista alkuperää olevilla metsäojitusalueilla puiden ravinnetalousongelmat ovat yleisiä ja ylispuuhakkuun seurauksena ne monesti kärjistyvät. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ylispuuhakkuun jälkeen tehdyn lannoituksen (Metsän PK-lannos, Metsän kali-hivenlannos) vaikutusta ravinnepuutoksista (kalium, boori) kärsivän kuusialikasvoksen ravinnetilaan ja pituuskasvuun. 1960 70-luvuilla ojitetut 5 tutkimuskohdetta olivat kuivatuksen seurauksena muuttuneet alkuaan vähäpuustoisista nevarämeistä mustikkaturvekankaiksi (MtkgII). Molemmat lannoituskäsittelyt poistivat puiden ravinnepuutosten ulkoiset oireet ja kohottivat kuusen neulasten kalium- ja booripitoisuutta merkitsevästi jo vuoden kuluessa. Sinkkiä sisältänyt Metsän kali-hivenlannos kohotti myös neulasten sinkkipitoisuutta. Kuusten pituuskasvu oli 5 10 vuoden kuluttua lannoituksesta käsittelystä ja metsiköstä riippuen 1,2 2,4-kertainen lannoittamattomaan verrattuna. Puiden ravinnetila korjaantui ja kasvu lisääntyi merkittävästi jo pelkällä kaliumlannoituksella - fosforilisäyksestä ei juurikaan ollut puille hyötyä. Puiden lannoitusvaste osoitti kuitenkin heikentymisen merkkejä jo lannoitusta seuranneella toisella 5-vuotisjaksolla. Johtopäätöksenä esitetään, että kuusen ravinnetilan ja kasvun säilyminen hyvänä kyseisen tyyppisillä ravinneongelma-alueilla edellyttää 1 2 uusintalannoitusta metsikön kasvatusaikana.