Perfluoratut alkyyliyhdisteet elintarviketeollisuuden käyttämässä silakassa ja kasvatetussa kalassa : Loppuraportti

Abstract

PFRAAKALA-hankkeessa tutkittiin perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) esiintymistä elintarviketeollisuuden käyttämässä silakassa ja kasvatetussa kalassa. Hankkeen rahoittajana toimi Maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa arvioitiin PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia Selkämereltä pyydetyn erikokoisen silakan eri fraktioissa, kalajauhoissa, kalarehuissa ja vähittäismyynnistä ostetussa kasvatetussa kalassa. Lisäksi tutkittiin PFAS-yhdisteiden siirtymistä rehusta kasvatetun kalan lihaan, mätiin ja sivutuotteisiin. Silakkanäytteet saatiin kaupallisista troolisaaliista eri kokoluokista Selkämeren eri pyyntialueilta keväällä ja syksyllä 2024. Silakkanäytteet jaoteltiin käyttötarkoituksen mukaan: kalajauhotehtaalle, vientiin ja suoraan kuluttajille meneviin osiin. Silakan fraktioista mitattiin kokonaista silakkaa, filettä, perattua silakkaa ja fileointi-/perkuujätteitä. Kasvatetun kalan näytteet kerättiin markkinoilta ja lisäksi toteutettiin kontrolloitu kasvatuskoe kirjolohilla, joille syötettiin rehuja kolmella eri PFAS-pitoisuudella (matala, keskimääräinen ja korkea). Rehujen PFAS-pitoisuudet säädettiin rehun formulointiin käytetyn kalajauhon PFAS-pitoisuuksien perusteella. Kokeissa käytettiin myös ns. washout-jaksoa, jossa kasvatuksen lopussa käytettiin puhdasta rehua PFAS-pitoisuuksien laskun selvittämiseksi. PFAS-analyysit suoritettiin akkreditoidulla LC-MS/MS-menetelmällä, joka kattoi EU-asetuksen 2023/915 mukaiset neljä PFAS-yhdistettä ja yhdeksän muuta kalanäytteissä yleisesti esiintyvää yhdistettä. Hankkeen aikana rehunäytteiden analytiikkaa kehitettiin erityisesti uuttotehokkuuden parantamiseksi, jotta tulokset vastaisivat paremmin kalajauhon PFAS-pitoisuuksien ja rehun massaosuuden perusteella laskettuja pitoisuuksia. Tulosten mukaan silakan PFAS-pitoisuudet vaihtelivat alueittain ja kokoluokittain, mutta lähes kaikki suoraan kuluttajakäyttöön menevä perattu silakka ja silakkafile alitti EU:n enimmäismäärät. Kokonaisessa silakassa ja varsinkin fileointi-/perkuujätteissä pitoisuudet olivat suurempia kuin fileessä, mutta näille fraktioille ei ole enimmäismääriä. Pitoisuuksien alueelliset vaihtelut saman kokoluokan silakassa olivat yllättävän suuria, vaikka pyynti tapahtui lähes samaan aikaan. Kasvatetun kalan fileissä PFAS-pitoisuudet olivat erittäin matalia. Rehun PFAS-pitoisuudet vaikuttivat selvästi fileen pitoisuuksiin, mutta ne pysyivät enimmäismäärien alapuolella myös eniten PFAS-yhdisteitä sisältävää rehua käytettäessä. Verrattuna kirjolohen fileeseen sivutuotteiden PFAS-pitoisuudet olivat 2–3 kertaa korkeampia ja mädissä jopa 30–40 kertaa suurempia. Sivutuotteille ja mädille ei ole asetettu enimmäismääriä.