Heinä- ja apilalaitumen tuotto ja ympäristövaikutukset

Abstract

Tutkimuksessa verrattiin suositusten mukaan lannoitetun (220 kg N, 23 kg P ja 90 kg K ha-1 v-1) heinälaitumen ja lannoittamattoman valkoapilalaitumen tuottoa, vesistökuormitusta ja ravinnekiertoja yhden nurmikierron aikana. Uusimisvuonna aluetta ei lannoitettu. Tutkimus suoritettiin Maaningalla MTT:n Pohjois-Savon tutkimusaseman lysimetrikentällä vuosina 2000 2005 ja se käsitti 3 laidunvuotta ja uusimisvuoden. Kokeessa oli 4 lysimetriä kumpaakin käsittelyä kohti sekä juomapistelysimetrit. Lisäksi heinälaitumella oli kaksi 400 m2 kokoista pintakeräintä. Tutkimuksessa mitattiin maan läpi suotautuvan ja pintaveden määrä ja ravinnepitoisuudet sekä mikrobikuormitus. Lisäksi seurattiin koelaitumen maaperän ravinnetilan muutoksia. Molempien laitumien tuotto oli korkea (10 13 tn ka ha-1 v-1). Lannoittamaton apilalaidun tuotti noin 9 % vähemmän maitoa kg ha-1 v-1 kuin suositusten mukaan lannoitettu heinälaidun. Pohjavesiin huuhtoutuneen typen pitoisuus ja määrä nousivat kummallakin laitumella laidunvuosien kuluessa. Heinälaitumelta huuhtoutui kolmantena laidunvuonna ja uusimisvuonna enemmän typpeä kuin apilalaitumilta. Pintavaluman osuus oli noin 30 % kokonaisvalunnasta. Sen mukana huuhtoutui kokonaisfosforia 0,6 1,0 kg ha-1 v-1. Liukoisen fosforin osuus pintavaluman kokonaisfosforista oli noin 90 %. Liukoisen fosforin pitoisuus maan pintakerroksessa selitti 82 % heinälaitumelta huuhtoutuneen fosforin määrän vaihtelusta. Laiduntaminen ei ole uhka pohjavesille mikrobikuormituksen osalta, mutta pintavesien kuormitus voi olla runsasta.