Loppukasvatettavien sonnien käyttäytyminen keskisuurissa ja suurissa ryhmissä

Abstract

Lihanautojen loppukasvatuksessa sonnit pidetään usein lämpimissä rakennuksissa rakolattiapohjaisissa karsinoissa. Pienellä ryhmäkoolla ja uudelleenryhmittelyn välttämisellä tavoitellaan sosiaalisesti vakaata ryhmää. Joillakin tiloilla on kuitenkin saatu hyviä tuloksia sonnien kasvattamisesta tavallista suuremmissa ryhmissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää loppukasvatettavien sonnien yleistä aktiivisuutta ja sosiaalista käyttäytymistä keskisuurissa ja suurissa eläinryhmissä. Tutkimus toteutettiin tilatutkimuksena lihanautojen loppukasvatustiloilla. Kahdella tilalla sonnit kasvatettiin keskisuurissa ryhmissä (32 40 sonnia/ryhmä) osittain tai kokonaan rakolattiapohjaisissa karsinoissa (tilaa 3,0 3,7 m2/eläin) lämpimissä rakennuksissa. Kolmella tilalla sonnit kasvatettiin suurissa ryhmissä (130 237 sonnia/ryhmä) eristämättömässä pihatossa tai tarhassa, jossa oli katettu makuualue (tilaa 4,4 8,8 m2/eläin). Yksi suuri ryhmä oli jatkuvatäyttöinen ja toimi siten, että vanhimpien ja suurimpien eläinten lähtiessä teuraaksi niiden tilalle tuotiin nuoria eläimiä. Yhteensä tutkittavia sonniryhmiä oli kymmenen. Sonneja tarkkailtiin joka tilalla suoralla seurannalla kahtena peräkkäisenä päivänä klo 6:00 20:00 välisenä aikana. Eläinten yleisen aktiivisuuden selvittämiseksi käytettiin hetkellistä seurantaa 15 minuutin havaintovälillä. Hetkellisen seurannan havaintopisteiden välissä laskettiin erityyppisten sosiaalisten kontaktien määrä käyttäen yksi-nolla seurantaa. Agonistista (puskee, tappelee, syrjäyttää) käyttäytymistä ei näyttänyt esiintyvän suurissa ryhmissä enempää kuin keskisuurissa ryhmissä. Hyvin aggressiivista käyttäytymistä (tappeluja) havaittiin harvoin. Ruokailutilanteessa puskemista ja sosiaalista nuolemista näytti esiintyvän enemmän keskisuurissa kuin suurissa sonniryhmissä. Syömishavainnoista valtaosassa (79,7 % keskisuurissa ryhmissä, 92,6 % suurissa ryhmissä) alle 15 % ryhmän eläimistä oli samaan aikaan syömässä. Jatkuvatäyttöisessä karsinassa eriikäisiä sonneja sisältävässä ryhmässä sosiaalinen käyttäytyminen ei näyttänyt kohdistuvan sattumanvaraisesti toisiin eläimiin. Puskemisessa ja nujuamisessa pienet ja suuret sonnit näyttivät suosivan itsensä kanssa samankokoisia eläimiä. Lisäksi sonnit hyppäsivät yleensä samankokoisen tai itseään suuremman sonnin selkään. Jatkuvatäyttöisessä karsinassa juomakupit (1 juomakuppi/37,5 eläintä) olivat keskimäärin 40 % ajasta varattuja ja niille syntyi harvoin jonoa (1,7 % havainnoista). Suurissa ryhmissä karsinan alhainen eläintiheys saattoi hillitä agonistista käyttäytymistä. Sosiaalisen nuolemisen perusteella on mahdollista, että sonnit pystyivät keskisuurissa ryhmissä muodostamaan kiinteämpiä suhteita toisiinsa kuin suurissa ryhmissä. Ruokailutilanteessa puskeminen saattoi olla yhteydessä hieman suurempaan syömisen samanaikaisuuteen keskisuurissa kuin suurissa ryhmissä. Jatkuvatäyttöisessä karsinassa pienet sonnit eivät joutuneet erityisen fyysistä kontaktia sisältävän häirinnän kohteeksi. Suuressa ryhmässä yksi juomakuppi 37,5 eläintä kohden näyttää riittävän, kun juomakupit pysyvät puhtaina ja ne on jaettu tasaisesti karsinaan kaikkien eläinten ulottuville. Tutkimuksemme aineisto oli hyvin pieni ja tulokset kuvailevia, joten johtopäätösten luotettavuuteen ja tulosten yleistettävyyteen on suhtauduttava varauksella.

In Finland finishing bulls are commonly housed on slatted floor pens in insulated barns. Groups are often small and regrouping is avoided to maintain social stability in the groups. However, in some farms the bulls have been housed successfully in larger groups. The aim of this study was to investigate general activity and social behaviour of finishing bulls in medium-sized and large groups. The study was conducted at commercial farms. At two farms the bulls were housed in medium-sized groups (32 40 bull/group) in partly or fully slatted floor pens (space allowance 3.0 3.7 m2/bull) in insulated barns. At three farms the bulls were housed in large groups (130 237 bull/group) in an uninsulated barn or concrete floored enclosure with roofed lying area (space allowance 4.4 8.8 m2/bull). One large group was filled continuously i.e. when the oldest and largest bulls were removed from the group for slaughter, young animals were brought in. There were in total ten bull groups in the study. The groups were observed directly in two consecutive days between 0600 and 2000 hours. Instantaneous sampling with a 15-min sampling interval was used for recording general activities and one-zero sampling between the sample points of the instantaneous sampling was used for recording social behaviour. Agonistic behaviour (butting, fighting and displacement) was found similarly in the medium-sized and large groups. Fighting was observed very rarely. The bulls in the medium-sized groups tended to butt each other at the feeding trough and perform social licking more often than the bulls in the large groups. In majority of eating observations (medium-sized groups 79.7%, large groups 92.6%) less than 15% of the animals were simultaneously eating. In the continuously filled group the bulls did not perform social behaviour randomly. The small bulls and the big bulls preferred to butt and play fight with same-sized animals. In addition the bulls preferred to mount same-sized bulls or larger bulls. In the continuously filled group drinking bowls (1 bowl/37.5 animals) were occupied approximately 40% of time, and the bulls had very rarely wait their turn to drink (1.7% of observations). The low space allowance may have lowered the pressure for agonistic interactions in the large groups. Tendency for higher amount of social licking in the medium-sized bulls groups may indicate that the bulls in the medium-sized groups were able to form closer social bonds than the bulls in the large groups. Tendency for higher amount of butting at the feeding trough in the medium-sized groups may have been associated to the little higher synchrony of feeding behaviour. In the continuously filled group the small bulls were not subjected to continuous physical harassment by the larger bulls. It seems that one water bowl per 37.5 bulls is adequate if the bowls are clean and placed evenly. Since the material of our study was very limited and results are descriptive, generalization of results and reliability of conclusions should be treated with caution.