Maatalouden kestävyyden indikaattorit

Abstract

Tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää selkeitä ja kokonaisvaltaisia ns. avainindikaattoreita maatalouden kestävyyden arvioimiseen. Kestävä kehitys määriteltiin Brundtlandin komitean mukaisesti kehityksenä, joka turvaa nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointinsa toteuttamiseen. Luonteeltaan kestävä kehitys ymmärrettiin jatkuvana yhteiskunnallisena arvonmäärittelyn ja oppimisen prosessina. Kestävyyden indikaattorit eivät ole lopullisia, vaan kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisia valintoja. Ne ovat avaimenreikiä, josta voidaan tarkastella maatalouden muutamilla osa-alueilla tapahtuvaa kehitystä. Indikaattorit, jotka tutkimushankkeessa valittiin tarkemman selvitystyön alle, olivat: 1) ravinnetase, 2) materiaalivirta, 3) elinkaariarviointi, 4) maisemanmuutos, 5) maaseudun sosioekonomiset resurssit ja 6) sosiokulttuuriset toimintatavat. Indikaattorien kehittäminen ja tulosten tulkinta tapahtuivat työryhmässä, jossa oli mukana Maatalouden tutkimuskeskuksen ja Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijoita. Indikaattorien käyttöön liittyy monia sellaisia piirteitä, jotka rajoittavat niiden yksiselitteistä käyttöä. Tulkinta on aina tehtävä ottaen huomioon käytetty viitekehys: kestävyyden tavoitteenasettelu, tietoaineistot ja arviointimenetelmät. Tässä tutkimuksessa arvioimme suomalaista maataloutta. Lähestymistapamme puitteissa tutkijaryhmä päätyi seuraaviin johtopäätöksiin. Ekologisessa kestävyydessä ollaan jo osittain menossa parempaan suuntaan. Materiaalivirtojen ja ravinnetaseiden perusteella luonnonvarojen käytössä on nähtävissä jo osittaista tehostumista. Ruokajärjestelmien tasolla tuotannon ja kulutuksen eriytyminen sekä tuotantosuuntien alueellinen erikoistuminen kuitenkin jatkuu. Myös maiseman monimuotoisuus vähenee edelleen. Ekologisen kestävyyden kehittämistavoitteet ovat pääosin pitkän tähtäyksen tavoitteita. Sen sijaan sosioekonomisen kestävyyden osa-alueella nousee esille myös akuutteja kehityksen uhkatekijöitä. Alkutuotannon supistuminen on heijastunut maaseutuyhteisöjen kehitykseen, jossa väestönkato on rajua ja lähtökohdat omaehtoiseen kehitykseen jatkuvasti heikkenemässä. Indikaattorit kuvaavat muutosta, mutta eivät pysty antamaan vastausta siihen, miltä osin tämä muutos on luontaista, yhteiskunnan tarpeiden muutoksen ja teknologian kehityksen myötä tapahtuvaa, ja miltä osin se saattaa vaarantaa tulevaisuuden ruokajärjestelmien toiminnan tai tuotteiden laadun ja turvallisuuden

The aim of this research project was to develop ecological and socio-economic key indicators for assessing sustainability in agriculture. Sustainability implies that we must meet the needs of the present without compromising the ability of future generations to meet their own needs. Sustainable development is understood as a process of continuous learning, negotiating and compromising between various values. Therefore, the indicators of sustainability are not technical parameters valid universally and for ever; on the contrary, they must be readjusted as the situation requires. They are keyholes, through which we can examine details of the overall agricultural development. We chose the following ecological indicators: 1) material flows, 2) nutrient balances, 3) life cycle assessments, and 4) landscape changes. Socio-economic changes were assessed with a set of indicators measuring 5) changes in socio-economic resources and 6) rural socio-cultural activities. The above indicators showed that agriculture has started to improve its ecological performance. Trends in nutrient balances and material flows were positive. However, in the present food markets, the distance between sites of production and consumption is increasing, and specialisation in agriculture is continuing. These structural features restrain the efficient use of natural resources and maintenance of biodiversity in cultivated landscapes. The socio-economic indicators used in the research suggested drastic changes in rural communities. Generation transfers in agriculture have slowed down markedly in recent years, a development that is reflected also to rural communities. In South Savo, which was our case study area, several socio-economic parameters indicate negative trend (e.g. depopulation, distortion of the age distribution, and a declining number of rural enterprises and young families). The socio-economic trends of rural development will be investicated in future also in other regions. Two approaches should be highlighted, when interpreting these changes in relation to sustainability First, due to technical advances and the changing needs of consumption, the patterns of agricultural production are inevitably changing. Fewer farmers are able to produce the goods and services that society needs. On the other hand, it is obvious that the pace of change is much too fast. There is a risk that we are losing the economic, social and cultural structures, that we shall need in the future to enable to utilise rural resources. These renewable resources are necessarily not competitive in the current economic situation but they are gaining importance as the availability of nonrenewable resources is dwindling.