Kirjolohen yhdistetty kiertovesi- ja merikasvatus

Abstract

Kalojen kiertovesikasvatus tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuotantokierron tehostamiseen ja yhdistetyn kiertovesi- ja merikasvatuksen avulla voidaan lyhentää perinteisen tuotannon kestoa. Yhdistetyn tuotannon avulla avomerikasvatukseen voitaisiin tuottaa kalaa, jolle riittää yksi kasvukausi meressä. Kasvututkimuksessa selvitimme sitä miten läpi talven kiertovedessä kasvatetut täysnaarasparvea olevat kirjolohet menestyivät seuraavan kasvukauden aikana merikasvatuksessa ja voidaanko merikasvatuksen tulokseen vaikuttaa talvikasvatuksen aikana annettujen käsittelyjen avulla. Kiertovesivaiheessa alkupainoltaan 62 grammaiset kesän vanhat yksilömerkityt kirjolohet (täysnaarasparvi LUKEn jalostusohjelman kasvulinja), pidettiin kiertovedessä joulukuusta 2016 huhtikuuhun 2017 12–14 asteen lämpötilassa ja altaat valaistiin ympäri vuorokauden. Kalat jaettiin kolmeen ryhmää, joista yhtä ruokittiin ruokahalun mukaan (Ad lib.), yhtä 75 % ruokahalun mukaisesta tasosta (Ad lib. 75 %) ja yhtä ruokahalun mukaisesti ja ennen mereen siirtoa tämä ryhmä pidettiin 23 vrk luonnon lämpötilassa ja valaistuksessa (Ad lib talvi). Merikasvatusvaiheeessa kaikki ryhmät pidettiin ensin samassa sisäaltaassa, sitten verkkoaltaassa. Molemmissa kalat ruokittiin kylläiseksi. Kiertovesivaiheessa parhaiten kasvoi odotetusti Ad lib. ruokittu kalaryhmä ja sen loppupaino mereensiirtovaiheessa oli 420 g ja muiden ryhmien painot olivat tätä pienemmät (Ad lib talvi, 315 g ja Ad lib 75 %, 280 g). Myös Ad lib. ryhmän kalojen kuntokerroin (1,5) oli suurin ja muissa ryhmissä tätä pienempi (1,4). Kiertovesikasvatuksen aikaisessa rehukertoimessa ei ollut eroja ryhmien välillä (0,88–0,93). Merivaiheessa alkupainoltaan suurimmat Ad lib ryhmän kalat olivat keskipainoltaan isoimpia myös kasvatuksen päättyessä (Ad lib. 1 727 g, Ad lib talvi 1 540 g ja Ad lib 75 % 1 621 g). Kalojen suhteellinen kasvukertoimen (Thermal growth coefficient TGC × 1 000) perusteella nopeinta kasvu oli kiertovesivaiheessa rajoitetusti ruokitulla ja tätä hitaampaa ruokahalun mukaan ruokitulla ryhmällä. Ero suhteellisessa kasvussa johtui kalojen kompensoivasta kasvusta. Kuitenkaan, ennen mereen siirtoa rajoitetusti ruokittujen tai talvijakson saaneiden kalojen kompensoiva kasvu ei ollut riittävän voimakasta, jotta mereensiirtovaiheen painoerot olisivat tasoittuneet kasvatuksen aikana. Kiertovesikasvatusta seuranneen merikasvatuksen alkuvaiheessa (huhti-toukokuu) kalojen kasvu ei ollut erityisen hidasta vaan samalla tasolla kuin mitä kirjolohelle laadittu kasvumalli ennusti vastaavissa lämpötiloissa. Kuitenkin kasvatuksen edetessä (kesä–marraskuu) kalat kasvoivat hitaammin mitä kasvumallin perusteella oli odotettavissa. Kiertovesikasvatuksen aikana ruokinnan rajoittaminen tehosti kalojen kasvua merivaiheessa enemmän kuin kiertovesikasvatuksen päätteeksi annettua talvijakso. Tuloksen perusteella kylmän veden ja lyhyen päivän talvijakso ei ole välttämätön. Tässä kokeessa kalat olivat vain osan kasvatuskierrosta (4 kk) kiertovedessä ja sitä ennen ne kasvatettiin luonnonolosuhteissa aina marraskuuhun asti, joten kalat olivat saaneet signaalin alenevasta veden lämpötilasta ja lyhenevästä päivän pituudesta ennen kiertovesivaihetta. Tämän vuoksi on mahdollista, että kalat, jotka kasvatetaan pelkästään kiertovedessä ennen mereen siirtoa voivat hyötyä siirtoa edeltävästä talvijaksosta. Merikasvatuksen päättyessä kalat eivät olleet sukukypsiä vaikkakin suurimmat yksilöt olivat noin 3 kg painoisia. Tämä johtui todennäköisesti kalojen nuoresta iästä (18 kk) kasvatuksen päättyessä. Tulosten perusteella yhdistetty kiertovesi ja merikasvatus avulla voidaan tuottaa nopealla tuotantokierrolla isokokoista ja sukukypsymätöntä kirjolohta ruokakalamarkkinoille.