Export subsidies in an imperfectly competitive market when market share matters: the case of international wheat trade

Abstract

Euroopan Unioni ja Yhdysvallat ovat kaksi kansainvälisillä vehnämarkkinoilla toimivaa päätekijää, jotka tarkasti seuraavat toistensa käyttäytymistä tehdessään vientipäätöksiään. Molempien toimenpiteet näillä markkinoilla vaikuttavat vastapuolen maatalouspolitiikkaan sekä maailmanmarkkinoilla toteutuviin hintoihin. Tärkein strateginen päätöksentekoväline maille on ollut vientituki. EU:n ja Yhdysvaltain tukeman vehnän viejinä toimivat suuret kansainväliset viljaliikkeet, joilla myös on markkinavoimaa vaikuttaa hintoihin. Viejämaiden ja vientiyritysten on tärkeää ymmärtää tuojamaiden ostokäyttäytyminen. Ostettavan vehnän hinta on yleensä merkittävin ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Toinen on tuotteen laatu. Yksi laaja ryhmä tekijöitä, jotka vaikuttavat tuojamaan ostopäätöksiin, on ns. vaihtokustannukset. Tuojalle aiheutuu kustannuksia kauppasopimus-neuvotteluista, ja nämä liiketoimintakustannukset ovat yleensä korkeampia neuvoteltaessa uuden viejän kuin vanhan tutun viejän kanssa. Myös riskit esimerkiksi tuotteen laadun ja toimitusaikojen suhteen ovat suurempia tehtäessä kauppa uuden tuntemattomamman tarjoajan kanssa kuin tutun kauppakumppanin kanssa. Vaihtokustannusten vaikutukset ovat dynaamisia, koska niiden suuruus riippuu aikaisemmin tehdyistä ostoista. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa julkaistussa tutkimuksessa on dynaamisen peliteoreettisen mallin avulla pyritty luomaan parempi käsitys niistä motiiveista, jotka ovat pitäneet vientituet tärkeänä osana vehnän viejämaiden maatalouspolitiikka. Tutkimuksen mukaan viejämaiden ja vientiyritysten käyttäytyminen ei perustu ainoastaan tämänhetkisen hyvinvoinnin ja voiton maksimointiin vaan myös nykyisen markkinaosuuden kasvattamiseen, koska vaihtokustannusten esiintyessä suurempi markkinaosuus tänään voi johtaa parempaan hyvinvointiin ja voittoihin tulevaisuudessa. Täten viejämaat ovat valintatilanteessa, jossa niiden tulee joko hyödyntää nykyistä markkinaosuuttaan hintoja korottamalla ja vientitukia vähentämällä tai pyrkiä kasvattamaan tämän hetkistä markkinaosuuttaan matalammilla hinnoilla ja suuremmilla vientituilla. Tutkimus tarkastelee EU:n vehnän ja yhdysvaltalaisen vehnän vientiä Marokkoon. Tulosten mukaan vaihtokustannuksia esiintyy Marokon vehnämarkkinoilla, ja vielä niin, että kustannukset vaihtaa pois yhdysvaltalaisesta vehnästä ovat Marokolle suuremmat kuin EU vehnästä. Tutkimus myös osoittaa, että vehnän vientiyritykset asettavat hintansa matalammalle ja että Yhdysvallat ja EU myöntävät suurempia vientitukimääriä Marokon kaltaisille kohdemarkkinoille, joissa vaihtokustannuksia esiintyy kuin sellaisille markkinoille, joissa niitä ei esiinny. Näin ollen vientitukijärjestelmien kustannukset saattavat muodostua odotettua korkeammiksi. Tulokset osoittavat myös, että EU:n ja Yhdysvaltain strateginen kilpailu kansainvälisessä vehnäkaupassa on johtanut siihen, että kummankaan osapuolen ei ole järkevää yksipuolisesti poistaa vientitukijärjestelmäänsä. Yksipuolinen vientitukijärjestelmän lopettaminen esimerkiksi EU:sta vietävälle vehnälle johtaisi siihen, että EU menettäisi huomattavan osan markkinaosuudestaan kansainvälisessä vehnäkaupassa muille viejämaille. Menetetyn markkinaosuuden takaisin valtaaminen myöhemmin olisi erittäin vaikeaa, vaikka myös muut viejämaat poistaisivat vientitukijärjestelmänsä myöhäisemmässä vaiheessa. Näin ollen kansainvälisten kauppaneuvotteluiden merkitys foorumina, jossa voidaan sopia samanaikaisista kaikkien viejämaiden vientitukien alentamistavoitteista, korostuu entisestään. Tutkimus osoittaa, että vapaakauppatilanteessa Yhdysvaltain hyvinvointi paranisi huomattavasti, mikä omalta osaltaan selittää sen alkuperäistä halukkuutta vientitukien eliminointiin GATT:n Uruguayn kierroksen neuvotteluissa. GATT:n Uruguayn kierroksella asetettiin yläraja EU:n vehnän vientituelle. Yläraja laskettiin vuoden 1992 EU:n maatalouspolitiikan uudistusta edeltävältä perustasolta. Näin ollen vuoden 1992 EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen liittyvät sisäiset hintojen alennukset tekivät GATT:n asettaman vientituen ylärajan EU:n kannalta helpommaksi hyväksyä. Tulokset ovat yhdenmukaiset sen usein esiin tulleen ajatuksen kanssa, että vuoden 1992 EU:n maatalouspolitiikan uudistus oli tärkeä osatekijä siinä prosessissa, joka johti GATT-sopimukseen vientitukien rajoittamisessa. Myös tällä hetkellä voidaan selkeästi havaita, kuinka kansainväliset kaupan vapauttamisneuvottelut voimakkaasti vaikuttavat näiden kahden päätekijää oman maatalouspolitiikan muotoutumiseen. Yhdysvaltain vuoden 1996 maataloustulolaki, kuten myös EU:n Agenda 2000 valmistelut, pyrkivät luomaan mahdollisimman hyvät neuvottelulähtökohdat tuleviin uusiin WTO-neuvotteluihin.

A dynamic, game theoretic model with switching costs provides better understanding of motives that keep export subsidies a part of exporters agricultural policies. Switching costs include factors, such as transactions costs and political considerations, that affect an importer s purchasing decisions. Effects of these costs are dynamic in nature, because switching costs vary with the level of earlier purchases. Behaviors of exporting countries and firms are not driven solely by maximization of current welfare and profits, but also by the desire to increase current market share, which could improve future welfare and profits. In our multi-period framework, exporting countries face a tradeoff between exploiting current market share with higher prices and lower export subsidies, or competing for larger market shares with lower prices and larger subsidies. In wheat export competition to Morocco, the EU and U.S. are noncooperatively behaving super-powers whose actions influence each other s agricultural policies and world prices. Subsidized exports of EU and U.S. wheat are sold abroad by large exporting firms who may also have market power. Econometric estimates of import demand functions suggest switching costs exist in the Moroccan market, and switching costs from U.S. wheat are larger than costs from EU wheat. Exporting firms charge lower prices and higher export subsidies are awarded by governments when switching costs are present. This suggests that costs of export promotion programs may be higher than is often expected. Investigation of alternative institutional arrangements (game structures) showed that unilateral elimination of export subsidies is the worst scenario for the country eliminating subsidies. Improvement of U.S. welfare in the free trade case explained its initial willingness to eliminate export subsidies under GATT. MacSharry CAP reform helped make GATT upper bounds for EU export subsidies more acceptable, consistent with the notion that it was an important element in reaching GATT agreement. Finally, results show that, while it is important for exporting countries to prevent formation of a firm cartel, some degree of firm level market power is welfare improving for exporters. Results also suggest that order of play has important implications for players market power and so, strategic behavior