Indeksivakuutukset sikatalouden tulotason vakauttamisessa

Raportissa tarkastellaan vakioituun katteeseen perustuvaa tuloindeksivakuutusta erikoistuneessa porsastuotannossa sekä erikoistuneessa lihasikojen kasvatuksessa. Sikatalouden yritysten taloudelliset tulokset vaihtelevat vuosittain runsaasti. Panoshintojen muutokset näkyvät suurena tulojen ja menojen vaihteluna, joten myös tuottoriskit ovat suuria. Etenkin rehun, sianlihan ja porsaiden hintavaihteluilla on suuri merkitys sikatuotannossa, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan niiden vaikutuksia. Vakuutuksen tarkoitus on toimia satunnaisia hintavaihteluja vastaan eräänä turvaverkkokeinona, ei tulotukena. Tutkittu vakuutus on suunniteltu niin, että korvaus ja vakuutusmaksut ovat yli ajan keskimääräisesti samansuuruiset, eikä hinta sisällä vakuutusyhtiön kustannuksia tai voittoa. Tuottajien kiinnostukseen vakuutustuotetta kohtaan vaikuttavat vakuutuksen antaman suojan lisäksi vakuutustuotteen hinta, käytettävyys, kuten yksinkertaisuus, ja tuottajan tietotaito. Vakuutuksen ostajan tulisi ymmärtää indeksivakuutuksen toimintamekanismi. Siksi voimavaroja tarvitaan vakuutusmallin selittämiseen ja ymmärtämiseen. Indeksivakuutuksen etuna on moraalikadon väheneminen, sillä yksittäinen tuottaja ei voi vaikuttaa siihen, maksetaanko korvaus vai ei. Indeksivakuutus perustuu tilan ulkopuolelta saatavaan indeksiin, joka korreloi vahvasti vakuutetun tapahtuman esiintymisen ja vahingon suuruuden kanssa. Vapaasti saatavilla olevan tieto vähentää myös epäsymmetrisestä tiedosta johtuvaa haitallista valikoitumista. Mikäli maatalouden indeksivakuutuksia tuetaan julkisin varoin, on ehdoissa huomioitava kansainväliset sopimukset. Maailman kauppajärjestö WTO on sopinut 30 prosentin omavastuusta, mikä valittiin lähtökohdaksi tässä tutkimuksessa. EU:n komissio puolestaan edellyttää, että tuettaviin vakuutuksiin ei liity ns. basis-riskiä, jolloin korvauksen saaminen ei korreloi vakuutustapahtuman kanssa. Myös tämä ehto pystytään täyttämään vakioituun katteeseen perustuvissa tuloindeksivakuutuksissa, sillä hintamuutokset ovat systeemisiä. Riskien systeemisyyden vuoksi julkinen tuki voi olla tärkeä esimerkiksi jälleenvakuuttamisessa. Käytännön vaihtoehtoja indeksivakuutuksen toteuttamiselle voisivat olla esimerkiksi kaupallisten toimijoiden tarjoama vakuutustuote tai tuottajien yhteenliittymän perustama rahasto. Tärkeää olisi luoda vakuutuksesta niin houkutteleva, jotta riittävän moni yrittäjä olisi siitä kiinnostunut. Tulosten mukaan sikatalousyrittäjä voisi suojautua vakioituihin katteisiin perustuvilla indeksivakuutuksilla hintojen vaihtelusta aiheutuvaa riskiä vastaan. Vaikka WTO:n säännökset omavastuusta rajoittavat vakuutuksella saatavia hyötyjä, on vakioituun katteeseen perustuvan indeksivakuutuksen tulovaihtelua pienentävä vaikutus merkittävä.