Beef production as influenced by stage of maturity of grass for silage and level and type of supplementary concentrates
Agricultural Research Centre of Finland, The Scientific Agricultural Society of Finland, The Finnish Society of Dairy Science|Agricultural Research Centre of Finland|The Scientific Agricultural Society of Finland
1992
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Pysyvä osoite
URI
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin, miten säilörehun korjuuaste (aikaisin (=EC) tai 8 päivää myöhemmin (=LC) korjattu koiranheinä-timoteisäilörehu), väkirehutäydennyksen määrä (matala (=LL, 1.5 kg kuiva-ainetta (ka)/pv) tai korkea (=HL, 3.0 kg ka/pv) ja laatu (väkirehuna ohra (=B) tai ohran ja rypsirouheen seos (=BRSM)vaikuttavat rehuannoksen sulavuuteen sekä ay-sonnien säilörehun syöntiin ja kasvunopeuteen. Tutkimuksessa käytettiin satunnaistettujen lohkojen koekaaviota ja 23 faktoriaalisia koetekijöitä. Vapaasti syötettyjen EC ja LC säilörehujen raakavalkuaispitoisuudet olivat keskimäärin 15.9 ja 13.1 %. Vastaavat raakakuitupitoisuudet olivat 27.8 ja 30.4 %. Tutkimuksen alussa EC sonnit söivät enemmän säilörehua kuin LC sonnit. Ero kuitenkin pieneni kokeen edetessä. Eläinten kasvu seurasi säilörehun syöntiä siten, että kasvatuskauden alun LC sonnien hitaampi kasvunopeus kompensoitui kokeen edetessä. HL sonnit söivät vähemmän säilörehua kuin LL sonnit. Kasvuasteesta riippumatta säilörehun kuiva-aineen syönti väheni keskimäärin 0.63 kg lisättyä väkirehun kuiva-ainekiloa kohti. Aikaisin korjattua säilörehua ja ohraa syötettäessä rehuannoksen laskennallinen valkuaisväkevyys suomalaisten normien mukaan oli riittävä. Kuitenkin rypsirouheen sisällyttäminen rehuannokseen (500 g koko kasvatuskauden ajan) lisäsi eläinten säilörehun syöntiä kasvuasteesta riippumatta. Myös sonnien kasvu nopeutui merkitsevästi ja rehun hyväksikäyttö oli tehokkaampaa BRSM ruokinnalla B ruokintaan verrattuna. Näin ollen on ilmeistä, että sonnit eivät pystyneet käyttämään hyväkseen kaikkea aikaisin korjatun säilörehun typpeä. Rypsirouheen säilörehun syöntiä lisäävä vaikutus viittaa siihen, että nimenomaan pötsimikrobit hyötyivät rypsirouheen valkuaisesta. Tätä päätelmää tukee tutkimuksessa havaittu, rypsirouheen rehuannoksen sulavuutta lisäävä vaikutus. On myös mahdollista, että rypsirouheen pötsissä hajoamaton ohitusvalkuainen vaikutti myönteisesti eläinten kasvuun.
ISBN
OKM-julkaisutyyppi
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
1
Numero
5
Sivut
Sivut
441-460
ISSN
0789-600X