Vaellussiian luontainen lisääntyminen Kokemäenjoessa

Abstract

Kokemäenjoki oli vielä reilut sata vuotta sitten merkittävä vaellussiikajoki, jossa vaellussiikojen kutu tapahtui jopa 135 km etäisyydellä jokisuusta. Joen patoaminen ja rakentaminen 1930-luvulla sekä jo aiemmin alkanut valuma-alueiden maa- ja metsätaloudellinen käyttö yhdessä voimakkaan teollisuuskuormituksen kanssa heikensivät siian lisääntymismahdollisuuksia huomattavasti. Joen tilan ollessa heikoimmillaan 1950-luvulla alkuperäinen vaellussiikakanta oli katoamassa kokonaan. Kalanviljelyn ja istutustoiminnan avulla siikakantaa joessa pystyttiin kuitenkin säilyttämään. Merialueelta Kokemäenjokeen kutemaan nousevat siiat ovat peräisin sekä joessa tapahtuvasta lisääntymisestä että istutuksista. Eteläisiin olosuhteisiin sopeutuneena ja nopeakasvuisena siikakantana Kokemäenjoen vaellussiika on erityisen arvokas. Kokemäenjoen vedenlaadun paranemisen myötä vaellussiian luontainen lisääntyminen on onnistunut joessa säännöllisesti Harjavallan padon alapuolisella alueella. Jokiveden laatu emosiikojen nousuajasta lokakuusta aina siihen asti, kun kuoriutuneet poikaset jättävät joen toukokuussa on vaellussiikojen kannalta merkityksekäs. Tutkimuksessa selvittiin luonnonlisääntymisen määrää merkintä-takaisinpyyntikokeella vuosina 2019 ja 2020. Kaikki jokeen istutetut vastakuoriutuneet siianpoikaset merkittiin alitsariinivärillä, joka imeytyy poikasen luutumiin. Merkki tunnistettiin pyydystettyjen poikasten kuuloluusta, otoliitista mikroskoopin ja fluoresenssivalon avulla. Koetta varten poikasia pyydettiin yhteensä 21 paikasta padon alapuolelta joen alaosalle saakka molempina tutkimusvuosina. Pyyntiaika kattoi koko sen ajan, jolloin poikaset olivat joesta löydettävissä. Luonnossa syntyneiden merkittömien poikasten ja merkittyjen poikasten lukumääräsuhteiden perusteella laskettiin arvio siian luonnonlisääntymisen määrälle. Laskentamallin perusteella luonnontuotannon mediaanimääräksi arvioitiin Kokemäenjoessa vuonna 2019 0,29 miljoonaa siianpoikasta ja vastaavasti vuonna 2020 0,81 miljoonaa siianpoikasta. Vuoden 2019 laskenta-arvio on epävarma poikasten värjäytymisessä todetun vaihtelun vuoksi. Istutusmääriin verrattuna joen luonnontuotanto on vähäistä. Poikashaavintojen perusteella siian kutualueita on mahdollisesti useissa kohdissa jokea padon alapuolisen alueen lisäksi, koska näiltä alueilta saatiin ennen istutusta vastikään kuoriutuneita poikasia. Siika on Kokemäenjoessa rauhoitettu kutuaikana, ja joessa siihen kohdentuvaa pyyntiä ei ole lukuun ottamatta Harjavallan voimalaitoksen alapuolella tehtävää emokalapyyntiä sekä vuonna 2024 poikkeusluvalla sallittua ongintaa. Luonnontuotantoarvion, emokalapyynneistä kerätyn tiedon ja aiemman kirjallisuuden perusteella arvioitiin Kokemäenjoen siian kutukannan suuruusluokkaa. Kokemäenjoen vaellussiian luontaisen lisääntymisen edellytysten kohentaminen ja kutualueeksi sopivan alueen pinta-alan kasvattaminen edellyttäisi nykyistä laajempaa tietoa kutualueista meren ja Harjavallan padon välisellä alueella. Kalastuksen mitoittamisen perusteeksi tulisi selvittää, miten vaellussiian kutukannan koko vaikuttaa poikastuotannon määrään joessa.