Milk production and concentrations of blood metabolites as influenced by the level of wet distiller`s solubles in dairy cows receiving grass silage-based diet

Abstract

Tuoreen tärkkelysrankin vaikutuksia rehun syöntiin ja sulavuuteen, maidontuotantoon ja verimetaboliitteihin tutkittiin 12 ay-rotuisella lehmällä tasapainotetun latinalaisen neliön mukaan tehdyssä kokeessa. Lehmät saivat säilörehua vapaasti ja litistettyä ohraa 9 kg/pv, jonka kuiva-aineesta 0 (TRO), 1 (TRI), 2 (TR2) ja 3 kg (TR3) korvattiin tuoreen tärkkelysrankin kuiva-aineella. Tärkkelysrankki paransi väkirehun maittavuutta, minkä tuloksena säilörehun syönti vaihteli käyräviivaisesti (P<0.05) rankkitason mukaan ollen pienin TR1-ruokinnalla. Kuiva-aineen syönti (P<0.05), maitotuotos (P<0.05) ja laktoosituotos (P<0.01) lisääntyivät lineaarisesta rankkimäärän lisääntyessä. Rankkimäärän kasvaessa valkuaistuotos lisääntyi sekä Iineaarisesti (P<0.05) että käyräviivaisesti (P<0.05) saavuttaen maksiminsa TR2 ruokinnalla. Rankilla ei ollut merkitsevää vaikutusta maidon rasva- tai valkuaispitoisuuteen, mutta laktoosipitoisuus nousi (P<0.01) rankkimäärän lisääntyessä. Ohran asteittainen korvaaminen rankilla lisäsi plasman glukoosi- (P<0.10), voihappo- (P<0.10), urea- (P<0.001) ja vapaiden rasvahappojen (P<0.05) pitoisuutta. Ruokinnan jälkeiset maksimit plasman propionihappo-, voihappo-, insuliini- ja ureapitoisuudessa lisääntyivät rankkitason lisääntyessä. Vastaavasti veren ketoaineiden pitoisuudet ruokinnan jälkeen vähenivät. Veriplasman metaboliittien keskimääräisten pitoisuuksien ja ruokinnan jälkeisten muutosten perusteella arvioituna rankki näyttäisi lisäävän maksan glukoneogeneesiä ja ureasynteesiä. Lisääntynyt glukoosin tuotanto on todennäköisesti peräisin pötsin lisääntyneestä propionihapon tuotannosta rankin sisältämän maitohapon käydessä pääasiassa propionihapoksi. Muutokset maidon koostumuksessa ja maidon komponenttien suhteellisissa tuotoksissa tukevat näitä johtopäätöksiä.

Twelve Finnish Ayrshire cows were used in a 4 x 4 Latin square design with 4-week experimental periods to study the effects of replacing increasing amount of barley with wet distiller's solubles (WDS) on feed intake, milk production, digestibility and blood constituents. The four dietary treatments consisted of grass silage ad libitum and 7.8 kg dry matter (DM)/d of barley, of which 0 (WDS0), 1 (WDS1), 2 (WDS2) and 3 kg DM/d (WDS3) was replaced with WDS. Mainly because of a greater intake of concentrate with WDS containing diets silage DM intake varied quadratically (P<0.05) with increasing level of WDS with a minimum being observed with diet WDS 1. The total DM intake (P<0.05), milk yield (P<0.05) and lactose yield (P<0.01) increased linearly with the level of WDS. Milk protein yield varied both linearly (P<0.05) and quadratically (P<0.05) with the level of WDS reaching a maximum with diet WDS2. WDS had no significant effect on milk fat or protein content but lactose content increased (P<0.001) with the level of WDS. The effects of the treatments on digestibility of dietary constituents were generally small, although in certain cases significant. Replacing barley with WDS increased linearly the plasma concentrations of butyrate (P<0.10), glucose (P<0.10), non-esterified fatty acids (NEFA) (P<0.05), and urea (P<0.001). Inclusion of WDS in the diet increased the postprandial peaks of plasma propionate, butyrate, insulin and urea, and decreased that of ketones (acetoacetate and betahydroxybutyrate). Based on the effects of WDS on the mean plasma concentrations and postprandial pattern of changes in the blood and plasma metabolites, it is concluded that feeding WDS as a replacement of barley most likely increased hepatic gluconeogenesis and urea synthesis. This conclusion is supported by the changes in the milk composition and in the relative yields of milk constituents with increasing rate of WDS inclusion.