Ympärivuotisen ja perinteisen laidunnuksen vaikutukset Taivalkosken metsälaitumien kasvillisuuteen ja maisemaan

Abstract

Ympärivuotisen ja perinteisen laidunnuksen vaikutuksia metsälaitumien kasvillisuuteen ja maisemaan tutkittiin Taivalkoskella heinä-elokuussa 2004 ja elokuussa 2005. Laidunnuksen vaikutuksesta kasvillisuuden peittävyys pienenee ja tutkituilla alueilla laidunnuksella todettiin olevan monimuotoisuutta lisäävä vaikutus. Sammalten lajimäärät olivat laidunnetuissa metsissä suurempia kuin metsätyypiltään ja kasvupaikaltaan samantyyppisissä laiduntamattomissa metsissä. Putkilokasveilla lajisto oli köyhintä ympärivuotisten metsälaidunten kasvillisuusruuduilla. Perinteisillä laidunmenetelmillä todettiin olevan lajistoa monipuolistava vaikutus ja kasvillisuusruutujen lajimäärä olikin suurin perinteisillä metsälaitumilla. Myös perinteisten laitumien pidemmällä laidunhistorialla on todennäköisesti myönteinen vaikutus sekä lajistoon että metsälaidunten ominaispiirteisiin. Metsälaidunten ominaispiirteitä oli laitumilla havaittavissa, joskin suhteellisen vähän. Ympärivuotisilla laitumilla tiettyjä metsälaidunten ominaispiirteitä, esimerkiksi lahopuustoa ja avoimia niittylaikkuja voidaan saavuttaa kuitenkin suhteellisen nopeasti. Ympärivuotisesti laidunnettujen metsien ongelmana kasvillisuuden monimuotoisuuden kannalta on rehevöityminen ja typensuosijakasvien runsastuminen ja siten kasvillisuuden yksipuolistuminen. Rehevöityminen johtuu pääasiassa lisäruokinnasta ja on havaittavissa paikallisesti lähinnä ruokintapaikkojen ympäristöissä. Rehevöitymistä oli paikoitellen havaittavissa myös kesäkäytössä olevilla metsälaitumilla. Monimuotoisuuden lisäämisen kannalta suositeltavinta on perinteisen kaltainen laidunnus. Ravinteiden poistuminen laitumelta on tärkeää. Rehevöittäviä toimenpiteitä olisi pyrittävä vähentämään ja ympärivuotisilla metsälaitumilla talviruokintapaikat tulisi eristää muusta laitumen osasta.