Silakkaskenaariot

Abstract

Silakka on Suomen suurin kalavaranto ja niin määrältään kuin arvoltaan kaupallisen kalastuksen merkittävin saalis. Pääosa silakasta käytetään kalajauhon raaka-aineeksi. Elintarvikesilakkaa myydään kotimaahan ja vientiin. Suomalaiset pyytävät silakkaa kahdelta kiintiöalueelta: Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan kiintiöalueilta. Syksyllä 2023 komissio ehdotti kalastuskieltoa Pohjanlahden silakanpyynnille ja Itämeren pääaltaan silakan kalastuksen kieltämistä. EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto päätti, että silakan kalastus voi jatkua, mutta aiempaa pienemillä kalastuskiintiöillä. Kalastajat, kalateollisuus ja kalataloushallinto ovat huolissaan silakkakantojen ja silakan kalastuksen kehityksestä. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriö tilasi Luonnonvarakeskukselta skenaariotyön. Työssä taustoitetaan silakkakantojen ja silakan hyödyntämisen kehitystä. Lisäksi selvitetään kolmeen erilaiseen kiintiökokoon ja epävarmuuteen perustuvan skenaarion vaikutusta yritysten toimintaan. Samalla selvitettiin yritysten näkemyksiä hallinnon tukitoimista. Yrittäjien ensisijainen toive oli, että tieteellisen tiedon tuottamista saataisiin ajantasaistettua ja sen luotettavuutta kasvatettua. Pienessä ja epävarmassa kiintiötilanteessa yritykset eivät tee kuin välttämättömät korjaukset. Jos kiintiöt paranisivat, suurin osa yrityksistä palaisi normaaliin toimintaan. Jos kiintiötilanteet eivät parane vaan ne jäävät pysyvästi pieneksi, osa yrityksistä lopettaa toimintansa taloudellisten edellytysten murentuessa. Kalataloushallinto voi tukea tutkimusta ja selvityksiä, joilla pienelle saaliille luodaan lisää arvoa tai kasvun edellytyksiä. Kiintiöiden kasvaessa yritysten investointihalut nousevat. Jos tilanne vakautuu, käynnistyvät myös kehitysinvestoinnit. Vierasaineista on tullut iso ongelma, sillä PFAS-yhdisteiden pitoisuudet ovat nousussa. PFAS-ongelman selvittämiseen on panostettava, jos silakkaan liittyvää liiketoimintaa halutaan ylläpitää. Jos silakan kalastusnäkymä on myönteinen, laivasto- ja jalostusinvestoinnit lähtevät käyntiin. Kalasatamiin ja muuhun infraan on panostettava. Kalataloushallinnolla ei ole varaa tukea suuria investointeja, mutta sillä on mahdollisuus investointitukien kautta ohjata kehitystä yhteiskunnan toivomaan suuntaan. Esimerkiksi energiasiirtymä vaatii suuria investointeja.