Avomaankurkku hyötyy tihkukastelusta

Abstract

Avomaankurkun tuotannon ongelmana on ollut tilojen ja vuosien välinen vaihtelu sadon määrässä ja laadussa, mikä heikentää kotimaisen raaka-aineen kilpailuasemaa tuontikurkkuihin nähden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehostaa avomaankurkun tuotantoa kehittämällä toimiva tihkukastelumenetelmä ja lannoitusohjelma, joka hyödyntää kastelulannoitusta. Tutkimus aloitettiin esikokeella vuonna 2000. Siinä saatujen lupaavien tulosten pohjalta tutkittiin vuosina 2001-2003 erilaisten maan kosteustasojen vaikutusta kurkun kasvuun ja satoon sekä vertailtiin erilaisia lannoitusohjelmia. Kokeet tehtiin MTT:ssä Piikkiössä. Tulosten mukaan tihkukastelu ja siihen yhdistetty kastelulannoitus ovat toimivia menetelmiä avomaankurkun viljelyssä. Kastelun tarkentamiseksi on suositeltavaa mitata maan kosteutta. Sopiva raja-arvo kastelun aloittamiseen on -150 -300 hPa tensiometrejä käytettäessä. Kastelulannoituksella on mahdollista päästä tehokkaaseen lannoituksen hyötysuhteeseen. Yleensä typen kokonaismääräksi riittää 120 140 kg/ha, josta voidaan antaa 1/3 1/2 peruslannoituksessa ennen istutusta ja loput kastelulannoituksena. Myös kalium jaetaan perus- ja kastelulannoituksena, mutta muut ravinteet voi antaa keväällä koko kasvukautta varten. Peruslannoituksella tuotetaan pääosa versostosta, ja kastelulannoitus aloitetaan hieman ennen satokauden alkua. Maan liukoisen typen määrää seuraamalla voi arvioida, milloin kastelulannoitus on tarpeen aloittaa. Kurkku ottaa maasta tehokkaasti ravinteita: satotonnia kohti poistui kokeissamme 1,2-1,5 kg typpeä, 0,3-0,4 kg fosforia ja 2,0-2,2 kg kaliumia.