Isojoen taimenten radiotelemetriaseuranta 2019–2021 : Taimenten vaelluskäyttäytyminen, levittäytyminen ja kutualueiden sijainti

Abstract

Lapväärtin-Isojoen taimenkannat ovat useiden muiden vesistöjemme tapaan kärsineet lukuisista ihmistoiminnan aiheuttamista ongelmista, kuten vaellusesteistä, uomien perkauksista, veden laadun heikkenemisestä sekä voimakkaasta kalastuksesta. Viime vuosina näitä ongelmia on määrätietoisesti alettu vähentämään. Huomiota on kiinnitetty erityisesti vaellusyhteyksien avaamiseen ja vaellusesteiden poistamiseen. Vaellusyhteyksien avaamiseen ja Villamon padon poiston vaikutuksien arvioimiseksi toteutettiin vuosina 2019–2021 laaja nousutaimenten radiotelemetriaseuranta osana Freshabit Life-hankekokonaisuutta. Telemetriaseurannan päätavoitteena oli selvittää aikuisten taimenten vaelluskäyttäytymistä, levittäytymistä sekä kutualueiden sijaintia Isojoen vesistössä. Kaikkiaan hankkeessa merkittiin 108 taimenta. Radiotelemetriaseurannan tulosten perusteella taimenilla on nykyään vaellusyhteys Isojoen latvavesille asti, Villamon entisen padon yläpuolelle. Vesistössä on kuitenkin edelleen taimenten vaellusta hidastavia rakenteita, joista merkittävin on Peruskosken pato, kahdesta kalatiestä huolimatta. Peruskosken alue muodostuu vaellushidasteeksi alhaisilla virtaamilla, joita esiintyy tavallisesti taimenen keskeisellä nousukaudella. Isojoen meritaimenten vaelluskäyttäytymisessä havaittiin varsin monimuotoisia käyttäytymismalleja. Osa taimenista vaelsi suoraviivaisesti ja nopeasti kutualueidensa läheisyyteen, kun taas osa pysähtyi kuukausiksi paikoilleen jatkaen nousuvaellustaan vasta hieman ennen kutuaikaa. Virtaamien kasvu vaikutti aktivoivan taimenten vaellusta joen eri osissa. Monet sivujokiin hakeutuneet taimenet nousivat niihin vain lyhyeksi aikaa hieman ennen kutua ja ne poistuivat joista nopeasti kudun jälkeen. Kudun jälkeen hengissä säilyneet taimenet laskeutuivat mereen joko syksyllä (1/3) tai talvehtimisen jälkeen seuraavana keväänä (2/3). Vesistön meritaimentuotannon kannalta tärkeimmät lisääntymisalueet olivat Vanhakylän koski- ja virtapaikat Isojoen pääuomassa sekä sivujoista Karijoki ja Heikkilänjoki. Erityisen merkittävänä ja tärkeänä kutualueena näyttäytyi Karijoen sivujoki Metsäjoki, jonne hakeutui molempina tutkimusvuosina runsaasti radiomerkittyjä taimenia. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset antavat viitteitä laajemmasta meritaimenten nousu- ja lisääntymisalueesta kuin aiemmin on arvioitu. Isojoen taimenkantojen hyvinvoinnin edellytykset vaikuttavat tämän tutkimuksen perusteella selvästi parantuneen ja taimenilla on vaellusyhteydet laajoille kutu- ja poikastuotantoalueille vesistön eri osiin. Muiden seurantojen perusteella vesistön taimenkantojen tila vaikuttaa reagoivan muutoksiin positiivisesti ja kannat ovat hiljalleen elpymässä. Positiivisen kehityksen ylläpitämisessä keskiössä ovat tulevaisuudessa niin taimenen elinympäristöjen tilan edelleen parantaminen kuin kalastuksen säätely meressä ja joessa.