Energiaketut Tanskassa - siniketun energiatarpeen määrittäminen

Abstract

Rehunkulutuksen säätely ja energia-aineenvaihdunnan tasapainotila on erittäin monimutkainen prosessi, joka ei ole täydellisesti tiedossa millään eläinlajilla, etenkään siniketulla. Energian saanti, ruumiin kunto ja lisääntymistoiminnot ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa (Blache et al. 2003). Siitokseen jo vieroituksesta valituilla sekä rajoitetusti tuotantokaudella ruokituilla sinikettunaarailla on parempi pentutulos kuin tuotantokauden vapaan ruokinnan sinikettunaarailla (Koskinen et al., 2006, 2007). Samankaltaisia tuloksia on myös muilla vuodenaikaisrytmin omaavilla eläinlajeilla: Tauson & Aldén (1984) osoittivat, että elo-/syyskuussa siitokseen valituilla minkkinaarailla (rajoitettu ruokinta joulukuuhun asti) oli huomattavan korkea lisääntymistulos verrattuna vapaan ruokinnan minkkinaaraisiin (vapaa ruokinta joulukuun loppuun asti, voimakas ruokinnan rajoitus paritusaikaan asti). Koko aineisto osoittaa, että huonoin pentutulos oli naarailla, jotka olivat laihtuneet eniten joulukuun ja maaliskuun välillä. Päinvastoin paras pentutulos oli minkkinaarailla, joiden paino oli jopa hieman noussut samana aikana. Myöhemmin on osoitettu että ruokinnan manipuloinnilla on suuri vaikutus minkin pentutulokseen (Tauson, 1993). Voidaan olettaa että oikeanlaisella kasvatusintensiteetillä ja energian saannilla ennen siemennystä on potentiaalia parantaa sinikettunaaraiden pentutulosta. Kehittääksemme ruokintastrategioita, joilla taataan nykyiselle sinikettukannalle riittävä kasvukapasiteetti ja samanaikaisesti tuetaan lisääntymiskapasiteettia, tarvitsemme lisätietoa siniketun energian tarpeesta kasvu- ja lisääntymiskaudella. Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena on määrittää siniketun energian tarve elämän eri vaiheissa. Toinen tavoite on määrittää rehun muuntokelpoisen energian (ME) käytön tehokkuus kasvavilla siniketuilla. Tavoitteet saavutetaan määrittämällä typpi- ja energiatase sulavuuskokeilla ja hengityskaasumittauksilla eli respirometrisilla kokeilla. Hengityskaasumittaukset mahdollistava laitteisto on Kööpenhaminan yliopiston koetilalla Tanskassa. Rehunkulutukseen ja energian tasapainoon vaikuttavat plasman hormonit mitataan, jotta selvitetään niiden tärkeys ja vaikutusmekanismit. Tämä tutkimus perustuu olettamukselle, että siniketun energiantarve on vahvasti valo-ohjattu ja rehun sekä energian kulutus ja aineenvaihduntaa säätelevät hormonit heijastavat vuodenaikaisvaihteluita. Lisäksi oletetaan, että erittäin lihavilla yksilöillä, joilla on suhteellisen vähän rasvatonta lihasmassaa, on alhaisempi energian kulutus suhteessa metaboliseen painoon kuin hoikilla yksilöillä.