Ruohosipulin lajikkeet ja viljelytekniikka avomaalla

Abstract

Ruohosipuli on Suomen rannikkoseuduilla luonnonvarainen kasvi, joka soveltuu hyvin ilmastossamme viljeltäväksi. Kaupallinen viljely avomaalla on kuitenkin vähäistä, ja valtaosa käytettävästä ruohosipulista tuodaan ulkomailta. Kolmivuotisessa tutkimushankkeessa selvitettiin ruohosipulin viljelymahdollisuuksia laajahkoilla pinta-aloilla. Tutkimus sisälsi kaksi koetta: Lajike- ja katekokeessa verrattiin kuuden lajikkeen tai kannan satoisuutta ja laatua sekä tutkittiin muovikatteen hyötyjä kasvun ja rikkakasvien hallinnan kannalta. Lannoituskokeessa verrattiin erilaisia lannoituskäytäntöjä ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen ja mitattiin ruohosipulin ravinteiden ottoa. Kenttäkokeet tehtiin MTT puutarhatuotannossa Piikkiössä multavalla hietamaalla. Kokeet perustettiin toukokuussa 2000. Ensimmäisenä vuonna saatiin kaksi satoa ja seuraavina vuosina neljä satoa. Lajike- ja katekokeessa musta muovi maanpinnan katteena lisäsi satoa ja helpotti rikkakasvien hallintaa. Hollantilainen Tavallinen -nimellä myyty viljelykanta, 1920-luvulla viljelyyn otettu kotimainen Hankoniemi ja Saksassa jalostettu Grolau-lajike tuottivat parhaat sadot. Kauppakelpoisen sadon osuus ei vaihdellut kovin paljon lajikkeittain, mutta se laski selvästi toisena ja erityisesti kolmantena satovuonna. Ensimmäisen vuoden sadolla tehdyissä säilyvyyskokeissa Wilau-lajike säilyi heikoimmin. Lannoituskokeessa verrattiin perustamislannoituksen jälkeisiä lannoitusohjelmia: riittääkö pelkän typen lisääminen vai tarvitaanko moniravinteisia lannoitteita. Lisäksi verrattiin kahta ravinnemäärää. Istutuksen jälkeinen lannoitus toteutettiin kastelulannoituksena. Jo istutusvuonna korkeampi typpimäärä lisäsi satoa, mutta pelkän typen käyttö lisälannoitteena tuotti yhtä hyvän tuloksen kuin moniravinteiset kastelulannoitteet. Seuraavina vuosina sekä korkeampi typpimäärä että moniravinteiset lannoitteet lisäsivät satoa selvästi verrattuna alempaan määrään ja pelkkään typpilannoitukseen. Kasvusto otti maasta runsaasti ravinteita: toisena ja kolmantena vuonna sadon mukana poistui vuosittain typpeä 185-200 kg/ha, fosforia 17-20 kg/ha ja kaliumia 123-138 kg/ha eniten lannoitetussa ja korkeimman sadon tuottaneessa käsittelyssä.

Chive is a natural plant in Finnish coastal areas and well adapted to the climatic conditions in Finland. However, its commercial production is insignificant and most of chive is imported to Finland. In this three-year research, the possibilities of growing chive in larger areas were studied. The research consists of two experiments. First, different cultivars and strains were compared and the effect of black plastic mulch as ground cover was evaluated. The aim of the second experiment was to compare fertilising practices and to analyse the nutrient uptake of the plants. Field trials were conducted at Piikkiö, starting in May 2000. In the first season, two yields were harvested; in the following two seasons, four yields per year were obtained. Black plastic mulch increased the yield and served as an efficient weed control. The highest yields were produced by a Dutch strain Ordinary , a Finnish strain Hankoniemi , which has been taken into cultivation in the 1920s, and a German cultivar Grolau . Saleable proportion of yield did not vary between the cultivars, but it decreased markedly in the second and especially in the third season. In storage experiments carried out in the first season, the cultivar Wilau had the poorest storability. In the fertilising experiment, the fertilising practises applied after the first yield were compared. The aim was to find out if it is sufficient to add nitrogen alone or if other nutrients are needed as well. Also, two different nitrogen doses were compared. Fertilisation after planting was given by means of drip irrigation. Already in the first season, the higher nitrogen dose increased yield, but nitrogen alone had the same effect as compound fertilisers. In the following two years, both the higher dosage of nitrogen and use of a compound fertiliser increased yield, in comparison with the lower nitrogen level and nitrogen alone. Nutrient uptake of plants was high in the second and third year: 185-200 kg/ha of nitrogen, 17-20 kg/ha of phosphorus and 123-138 kg/ha of potassium was annually taken up in the yield of the most intensively fertilised plants.