Kansainvälisten kalastuksen kestävyysmallien soveltuvuus Suomen sisävesikalastukseen : Järvikalan jäljet: saalistietoa ja kestävyyttä -hanke

Abstract

Ympäristömerkit ja sertifioinnit ovat kasvattaneet suosiotaan kalataloudessa. Tuottajaporras pyrkii sertifioinnin avulla saamaan korkeamman hinnan tai lisää markkinoita. Pääosin kalastusta koskevat sertifioinnit ovat kohdistuneet merikalastukseen. Ruotsin suurilla järvillä kuhankalastus on sertifioitu ja Suomessa on menossa muikunkalastuksen sertifiointiprosessi. Kalastuksen sertifiointiin liittyy oleellisesti saaliin jäljitettävyys. Tässä työssä vertailtiin muutamaa tunnettua ympäristömerkkiä ja arvioitiin niiden soveltuvuutta suomalaiseen sisävesikalastukseen. Vertaillut ympäristömerkit olivat Marine Stewardship Council (MSC), KRAV, Friend of the Sea (FOS) ja VALDUVIS. Yhteisiä tekijöitä kaikille ympäristömerkeille olivat kalastuksen ekologinen kestävyys (hieman eri tavoilla määriteltynä), vaikutus ekosysteemiin, paikallisten lakien noudattaminen ja ympäristömerkin vaatimusten seuranta. Sertifiointeja voidaan myöntää eri tasoille; kalastusaluksista koko tuotantoketjuun. Sertifiointiprosessin kesto ja ympäristömerkin voimassaoloaika vaihtelevat. Ympäristömerkkien välillä on eroja mm. pyyntiajan/paikan, pyydystyyppien ja hiilijalanjäljen määrittelyssä. Suomalaisia kokemuksia sertifioinnin vaikutuksista on vielä niukasti. Silakan ja kilohailin kalastuksella on MSC-ympäristömerkki, mutta ainakaan vielä ei vaikutuksia ole ollut todettavissa. Kuhan MSC-sertifikaatti Ruotsin suurilla järvillä on avannut markkinoita Keski-Eurooppaan, mutta Kalixin muikunkalastukseen vastaava ympäristömerkki Perämerellä ei ole juurikaan vaikuttanut. Kalastuslaki itsessään luo eräänlaisen ympäristömerkin määrittelemällä, että kalastuksen tulee tapahtua ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Suomalaisessa pienimuotoisessa sisävesi- ja rannikkokalastuksessa sertifiointi koskisi lähinnä kalastuksen ekologista kestävyyttä. Tämä vaatii saalis- ja pyyntitietojen keräämistä sekä kalakantatutkimuksia. Kaupalliset kalastajat ovat velvoitettuja ilmoittamaan pyyntinsä ja saaliinsa joko ELY-keskukselle tai Lukelle. Tämä tietovaranto auttaa osaltaan kalastuksen kestävyyden arvioinnissa riippumatta siitä, mikä ympäristömerkki on kyseessä.